Garden Party

Vielä ehtii Garden Partyyn Hietsuun!

Mä olin eilen, kävin alkuillasta moikkaamassa työkavereita ja räpsimässä alueesta kuvia ja sitten illemmalla vielä kuuntelemassa kaverin kanssa Kentiä ja siemaisemassa muutaman juoman.

Tapahtuma-alueella oli tosi somaa kun kaikki oli niin nätisti laitettu ja miljöö ihanan vihreä. Märkäähän siellä oli eli jos intoutuu perjantaina pikkasen festaroimaan, niin suosittelen välttämään perinteiset rimpsavirheet ja sonnustautumaan reippaasti kumisaappaisiin, muun festariasunhan voi valita kumppareiden mukaan sit.

Itse vietän viikonlopun duunihommissa Tuska Festivalilla, täälläkin on mukavaa, tännekin saa tulla!

Iltahulinoista päivähulinoihin

Wilsonia oli vielä pari viikkoa sitten todella vaikeaa saada iltaisin nukkumaan, siinähän vierähti helposti kolmekin tuntia ennen kuin yliväsynyt vauva vihdoin simahti. Sit alettiin rytmittää päivää ja erityisesti iltarutiineihin alettiin kiinnittää huomiota ja toistaa orjallisesti samaa kaavaa joka ilta. Iltapelleilylle pistettiin stoppi, puuron jälkeen petiin, iltasatu, pää tyynyyn ja silmät kiinni ja makkarista ja sängystä ei poistuta vaikka taivas putoaisi. Ekana iltana meni puoli tuntia, seuraavan 20 minuuttia ja nyt noin kymmenessä minuutissa minityyppi nukahtaa omaan sänkyynsä ja itte ei tartte kuin se satu lukea ja lopun aikaa pelata iPadilla. Enempää en kaipaa enkä vaadi, ehkä kokeillaan huoneeseen yksin jäämistä ehkä ei, sen oppii myöhemminkin.

Mutta tätä en osannut aavistaa, nyt me ei saada sitä enää nukahtamaan päiväunille! Aamupäivällä ehkä joo, mutta iltapäivällä, kun täydellisessä maailmassa pitäisi nukkua ainakin yli tunti, niin se ei nuku ollenkaan. Paitsi tietenkin just kun saat illallisen pöytään ne se kuorsaa olkkarin lattialla otsa tamburiinilla.

Eikä nyt edes mennä siihen kuinka monta kertaa Wilson herää yön aikana. Tai kuinka monta tuntia mä yössä nukun. 

Jollain joku vinkki pliis?

Kesäpäivä Porvoossa

Sade kastelee

Tää karmea totuus lävähti kirjaimellisesti päin mun näköä joskus tammikuussa kun lähdin kärräämään Wilsonia metroasemalle sankassa räntäsateessa. Mulle ei tullut yllätyksenä, että vauva saattaa herätä todella monta kertaa yön aikana, mutta tämä sadeasia pääs yllättämään.

Mulla oli ennen aina sateenvarjo mukana, mikäli pienikin sateen riski leijui ilmassa. Ja kyllä, myös lumisateella sateenvarjo on eri kätevä. Mut lyki nyt noita kärryjä ja roiku samalla sateenvarjossa, varsinkin jos tuulee.

Tänään satoi, ei onneksi tuullut. Matkalla metroasemalle koitin miettiä hapekasta ilmaa ja kiittävää luontoa. Mut sithän mä muistin, että mun uudet ripset eivät leviä pitkin naamaa missään kosteudessa, nahkatakki ei kastu läpi ja mulla on todella hienot melkein uudet kumisaappaat ja vaunujen sadesuojakaan ei ole tylsin mahdollinen! Heti helpotti.

Metroasemalla vastaan tuli CoffeeBoy, täydellinen ajoitus kuumaa juomaa vaativassa säässä. Luomukahvi kaksi euroa, korttikin käy, mainio palvelu. Miten en ole tähän aikaisemmin törmännyt vaikka melkein joka päivä metrolla menen?

Paluumatkalla ei enää satanut ja luonto oli kieltämättä kaunis ja ilma koleen hapekas.

Uiminen on kivaa veden lämpötilasta riippumatta

Kuulin bussissa pienen tytön kertovan äidilleen uimisen iloista:

"Lämpimässä vedessä uiminen on kaikista kivointa. Kylmässä vedessä uiminen ei ole yhtään niin kivaa."

Mutta ilmeisesti kivaa kuitenkin. 

 Ollapa lapsi. Tai löytäispä itsestään sen lapsekkaan vaihteen, jolloin asiat on kivoja eikä olosuhteet.

Päivärutiini

Rutiinit on perseestä. Kun mun kaltaisella neuroottisella kontrollifriikkisuorittajaperfektionistilla on rutiini, niin siinä on pysyminen minuutilleen.

Lapsen tarpeiden mukaan pystyn yllättävän kivuttomaan joustoon, mutta jos mistä tahansa muusta syystä ilmenee poikkeamaa, alkaa tuolla jossain kurkun ja sydämen välimaastossa tuntua kiristystä. Vaikka kuinka yritän ottaa rennosti, en pysty. Ainakaan tarpeeksi. Ihan hiton ärsyttävää sekä itselle että muille. Kertakaikkiaan. Jos löytyisi edes joku kultainen keskitie.

Ensin opettelen noudattamaan rutiineja muuallakin kuin kotona. Kaupungilla ja kylässä joutuu pakostakin vähän joustamaan, jospa siinä ohessa oppis relaamaan sit kotiolosuhteissakin. Nyt jo menee ahdistuksen väreet selkäpiissä kun mietin niitä tilanteita kun rutiinia joutuu muuttamaan syystä tai toisesta.

Näin siinä käy kun ei pysy aikataulussa, lapsi nukkuu olkkarin matolla jo ennen iltapuuroa, perskules!

Koska peseydyin viimeksi?

Ennen Wilsonia en jaksanut mitenkään ymmärtää mihin vanhempien aika menee. Kun ei muka ehditä syödä, siivoomisesta ja peseytymisestä nyt puhumattakaan. Melkein innolla odotin, että mysteeri ratkeaisi. Sitten syntyi Wilson, ruokaa riitti, olin aina puunattuna, puettuna ja meikattuna eikä meillä koskaan ole ollut niin siistiä kuin silloin. Vauva nukkuikin ensimmäiset viisi viikkoa jotenkin todella paljon, aikaa oli. Ja vaikka päikkärit sittemmin kuihtuivatkin olemattomiin, ehdin edelleen tehdä kaikkia mainittuja toimia, suorastaan mainiosti. Lisäksi ehdin luuhata kaupungilla ja harrastuksissa, en oikeastaan edes viihtynyt kotona, keskustan kahviloissa kavereiden kanssa oli kivempaa. Ja iloinen ja yltiöseurallinen vauva viihtyi sekin paremmin kuin kotona, jossa odotti välitön kyllästyminen.

Vaan nyt on mysteeri ratkennut! Istumaan (ja välillä seisomaan) nouseva ja konttaava vauva, joka syö viisi kiinteää ateriaa päivässä ja opettelee kaikenmaailman rutiineja univaikeuksien takia, vie sekä ajan että mehut.

Enää ei riitä kahvilan hälinä viihdykkeeksi, pitäisi päästä ryömimään vieraisiin pöytiin. Lattialle laskettu vauva on alta aika yksikön nelitahtiintunut toiseen huoneeseen, syönyt kissojen ruuat ja käärinyt itsensä tietokoneen laturin johtoon. Enää se ei onneksi kaatuile istuessaan, ei tarvitse vieressä kytätä pahimpia tällejä estämässä.

Omia silmiä ei ole vielä edes saanut auki kun aamupuuro pyörii jo mikrossa. Loppupäivä menee kytätessä väsymyksiä ja koittaessa pysyä rutiinissa. Keittiössä, joka ei jatkuvasta siivoomisesta ja järjestämisestä huolimatta näytä koskaan yhtään siivommalta, kuluu ihan tolkuttomasta aikaa. Kädet on kestorusinalla, koska ne huuhtelee koko ajan jotain rättiä tai ruokalappua tai pieniä käsiä ja naamaa. Edellinen ateria on vielä lautasella kun jo katsoo kelloa koska seuraavaksi syödään ja koittaa keksiä, että mitä syödään.

Imettämällä en laihtunut grammaakaan, kiinteitä lapseen lapatessa kiloja karisee kiihtyvää tahtia. Kun on ensin varjellut astioita, lapannut ruokaa satunnaisesti avautuvaan suuhun, nostellut sormisyömisiä takaisin pöytään, pessyt puurot lapsesta, omasta tukasta ja syöttötuolin vieressä istuneesta kissasta, ei jaksa syödä enää. Annoskoot ovat siis huomattavasti pienentyneet ja kaupan päälle tulee yksi painonhallinnan trendeistä, lyhyet ateriavälit.

Mutta mä en valita, itse asiassa aika kivaa. Vauva on kuitenkin vauva vain niin vähän aikaa.

Taste of Helsinki

Helsingissä on parhaillaan menossa Taste of Helsinki -ruokatapahtuma. Vierailin tapahtumassa tänään lounaskattauksella ja jäi erityisen hyvä fiilis. Lisää aiheesta voi lukea ruokablogistani. Tapahtumaan voi ottaa kersat mukaan, suosittelen visiittiä jos sääkin kerta pysyy hienona.

Parveke

Parasta meidän kodissa on parveke. Meillä on sauna ja parveke, vähänkö luksusta. Ja me asutaan 50 metrin päässä uimarannasta, vähänkö mukavaa!

No se parveke. Se ei ole suuren suuri, mutta näin kesällä saadaan siitä yksi huone lisää, partsille on käynti keittiöstä.

Kuten jo kerrottu, parveketta on päästy todella hyödyntämään vasta tänä vuonna. Nostettiin partsille vanhan moduulisohvan divaaniosa ja hankittiin kukkia ja yrttejä. Tänään istutin viimeiset. Ruukuista löytyy basilikaa, oreganoa, salviaa, timjamia, sitruunamelissaa, minttua, lehtipersiljaa ja ruohosipulia. Parhautta on hakea tuoreet luomuyrtit suoraan omalta parvekkeelta.

Parhautta on myös löhötä parvekkeen sohvalla neulomassa, virkkaamassa tai lukemassa (ja punaviiniä juomassa).

Pöytä ja tuoli Ikeasta, matto Tiimarista, ruukut ja kasvit Plantagenista. Tyyny (Hemtex) kirppikseltä, maitotonkka perintöaarre, lipasto roskalavalta.

6 kk

Wilson täytti lauantaina 6 kuukautta. Sehän on jo ihan iso!

Kuukauden aikana Wilson on oppinut konttaamaan ja istumaan ilman tukea, sekä nousemaan maassa istumaan ihan itse. Neuvolassa ilmeni, että se osaa vaihtaa tavaraa kädestä toiseen, en tiennyt, että sekin on joku taito

Pikkuvauva-ajat ovat kaukana takana päin, ollaan tultu unikouluikään. Varhainen motorinen kehitys ei juuri edesauta nukahtamaan oppimista, joten seuraavan kuukauden aikana alamme sitä harjoitella.

Ollaan alettu käydä leikkipuistossa, keinutaan ja tehdään hiekkakakkuja.

Jutellaan kovasti, monta kertaa on jo kuultu äiti. Ei se sillä mitään tarkoita, kunhan osaa laittaa tavuja peräjälkeen, emme siis laske ensimmäiseksi sanaksi vielä.

Puolivuotislahjaksi ukulele.

Duunihommia

Viime päivinä on pyörinyt mielessä työ jo ihan tuskasen paljon. Vanhempainvapaan loppu ei nyt varsinaisesti vielä häämötä, mutta mahdollisesta hoitovapaasta ilmoittamisen päivämäärä kylläkin. Minä en ole sellaisessa onnekkaassa asemassa, että kotihoidontuki mahdollistaisi tätä ihanaa kotona lorvailua eikä sitä minulle mahdollista myöskään Wilsonin isän tulot.

En ole myöskään varma, jaksaisinko lorvailla kotona enää kovin pitkään täyspäiväisesti, tämä kun ei ole kokonaan omaa aikaani ja lapsen kasvaessa oman ajan osuus kutistuu koko ajan. Liikkuvaisen lapsen kanssa kaupungilla ja kahviloissa luuhaaminen alkaa jo käydä työstä ja hiekkalaatikon reunalla kökkiminen se vasta kovaa hommaa onkin. Aivoni kaipaavat projekteja ja ennen kaikkea työn tuomaa sosiaalista elämää, jossa aikuisillakin on nimet.

Onneksi on osa-aikaisuus, olen ihan mielettömän iloinen ja kiitollinen, että työantaja ehdotti mulle heti useita vaihtoehtoja työajan järjestämiseksi ja kaupan päälle tarjosi vielä mun unelmaduunia, jota voisin siis jonnekin maaliskuuhun tehdä vain pari päivää viikossa. (Ei nyt mennä siihen miten sekin käytännössä toteutuu, ennen kuin sitä pitää käytännössä toteuttaa.) <3

Mutta mutta. Jos olisi jäämässä kokonaan kotiin lasta kaitsemaan, lähettäisin CV:ni Mamworkin äideille. Luin tästä jo Vuoden mutsista jokunen aika sitten ja tämän päiväisen Hesarin artikkeli sai minut ihan firman nettisivuille saakka tutkimaan mistä on kyse. Ihan paras idea. Mulle olis löytynyt heti hommaa Helsingin kivijalkaputiikkien markkinoinnin suunnittelusta. Kivijalkaputiikki kuulostaa nimittäin just nollabudjetilta ja markkinointi nollalla eurolla on just mun juttu. :D

Summarum siis, ihana helpotus kun saatiin vihdoin joku päätös tähän painostavaan aiheeseen. Lopetettakoon ruoka-aiheiseen kuvasarjaan viikon varrelta, digifilmille tallentuivat lihan, leivän, parsakaalin ja ananaksen ensimaistelut.

Onni

Lillukka haastoi minut pohtimaan asioita, joista minulle tulee hyvä mieli. (Sori, että haasteeseen vastaaminen on hivenen kestänyt..) Onnellisuuden lähteitä tulee luetella kymmenen pykälän verran. Mua on viime aikoina taas vituttanut, jotenkin ylettömän paljon, joten tällaisen listan tekeminen tulee tarpeeseen, ettei unohdu perusasiat. Mikään ei oikeasti ole huonosti ja lopulta listaa olisi jatkunut paljon kymmentä kohtaa pitempäänkin. Ja kaikki asiat listalla on ihan arkisia, arki on iloinen asia.

Kesä
Ensimmäinen kesä ikiaikoihin kun en ole töissä. Yksinkertaisesti parhautta. On mulla kesäloma toki aina ollut, yleensä elokuussa. Mutta kesä ilman stressiä tuntuu melkein uskomattomalta. Mulle on ihan sama mikä sää on (paitsi kyllä pitää helteenkin jossain vaiheessa tulla), mä vaan nautin!

Wilson
Aikamoinen typeryys, olishan se outoa, jos se ei tekis mua onnelliseksi. Se ei myöskään vituta mua koskaan ollenkaan, toisin kun lähes kaikki muut asiat.
Mutta miten iloinen olenkaan kun Wilson oppii uusia taitoja ja kasvaa koko ajan, äidin murulapsi.

 

Neulontakerho
Ihan mahtavuutta, että meiltä löytyy aikaa nähdä joka viikko ja vähän neuloa tai virkata yhdessä. Neulominen noin ylipäätäänkin on sellaista hyvän mielen puuhaa, kuten oikeestaan kaikki muukin käsillä tekeminen.

 

Parveke
Muutettiin tähän asuntoon elokuussa kaksi vuotta sitten, ekana talvena partsilla oli matto, joka homehtui, ja jouluvalot. Viime keväänä, just ennen pääsiäistä, heitin maton mäjelle ja hain Honkkarista puurallit. Ehdin fiilistellä niitä ja niiden ihanaa uuden puun tuoksua muistaakseni 5 päivää. Toisena pääsiäispäivänä avasin partsin oven ja tuoreen puun haju oli muuttunut kuvottavammaksi asiaksi mitä kuvitella saattaa, alkoi raskauspahoinvointi. Mun kotona ollessa partsin oven avaaminen oli ehdottomasti kielletty oikeestaan koko kesän. Tunnen vielä yli vuodenkin päästä puun tuoksussa sen sävyn, joka minua alkuraskaudesta etoi.
Mut asiaan! Nyt partsilla on sohva (joka varmaan kans homehtuu), pöytä ja pari tuolia. Istutetttiin kukkia ja mansikka. Siellä on ihanaa, istutaan siellä ilta-auringossa usein koko perhe. Ja sohvannurkassa on ihanaa neuloa ja virkata.

Plants vs. Zombies
Pelaan sitä joka ilta iPadilla. Pakko kerätä kolikoita ja suorittaa tehtäviä. Lukeminen voisi olla kehittävämpi iltarutiini, mutta just tästä pelaamisesta tulee mulle erityisen hyvä mieli. :D

Silittäminen
Antoisinta puuhaa ikinä. Vielä kun sais tehdä sitä niin, että kukaan ei ihan varmasti keskeytä.

Helsinki
Kyllä, pidän Helsingistä sit kuitenkin kovin (sen tarkemmin selittämättä). Tämä kotikaupunkini on täynnä ihan mielettömän hienoja juttuja.

Joulu
Tämän matkin Lillukalta, se ei ehkä muuten näin keskellä kesää olisi tullut mieleeni. Olen ehdottomasti jouluihminen, kaikessa joulun ihanassa kaupallisuudessa. :) Olen piinkova pakana, joten mua ei yhtään kiinnosta, että jotain Jeesusta siinä pitäis juhlia. Mä rakastan sitä tunnelmaa, tuoksuja valoja ja värejä. Mä alan odottaa joulua lokakuussa ja ns. virallinen joulunodotus alkaa meillä marraskuun 1. päivä. Ihanaa aikaa!

Kokkaaminen

Mun pitkäaikainen ja intohimoinen harrastus, joka tosin on pitkään tuntunut jotenkin puulta. Viime päivinä on taas ollut hyvä mieli ruokaa tehdessä. On myös tosi hauskaa pohtia, miten Wilson voisi syödä meidän vanhempien kanssa periaatteessa samaa ruokaa.

Mustikoiden poimiminen
Ihan mahtavuutta kökkiä metsässä poimurikourassa ja suunnata mättähältä mättähälle marjan kuvat silmissä. Pitää malttaa heinäkuun loppuun. Ja syödä viime vuoden marjat sitä ennen pois.

Oma parveke mansikka, muu parveke mustikka

Ensimmäinen parvekemansikka on syöntikypsä!

Syöttötuolin pehmusteet

En osannut päättää minkälaiset pehmusteet Stokken Tripp Trappiin hankkisin, joten päätin elää ilman. Ne ei mitenkään voi olla aivan välttämättömät. Jotain oli kuitenkin Wilsonin vielä hiukan huteran olemuksen alle saatava, joten tungin tuoliin hätäpäissäni sohvatyynyn. Voin sanoa, että ainakaan raakasilkillä päällystettyä ei olis kannattanut laittaa..

Sormiruokaa

Tuijotuskilpailu Wilson vs. mansikka.

Kirjoitin ruokablogiini sormiruokailusta meidän perheessä. Koska Suklainen on edelleenkin kaikkea muuta paitsi ruokaa, en kopioi tänne postauksesta sanaakaan. Prinsessakeittiön puolella voi käydä tutustumassa aiheeseen tarkemmin.