Pages

Slider

Suuri suru

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

En voi edes kuvitella miltä oman lapsensa hautaaminen mahtaa kaikessa kauheudessaan tuntua, mutta osaan kertoa, että sen katseleminen on myöskin kauheaa.
Viimeisten vuosien aikana faijan puolen suku on nyt kolmasti kokoontunut Lappeenrannan Lepolan kappeliin saattelemaan ensin pappaa, sitten mummia ja eilen serkkuani. Papan ja mummin hautajaiset olivat oikeastaan aika iloisia juhlia, loppuaan kohden jopa hilpeitä, niin kuin usein hyvin vanhojen ihmisten hautajaiset ovat.
Papan hautajaisista on kuvia, joissa minä ja yksi serkuistani hymyilemme iloisesti, kummallakin leiskuvan punainen tukka. Kuvista tulee hyvä mieli. Papalla oli sotilashautajaiset, pitkät ja komeat, kunnianlaukaukset ja kaikki. Kappelin jälkeen kokoonnuttiin Majurskaan, illalla sukulaisiin juomaan viskiä, papan lempidrinksua. Naurettiin tosi paljon, laulettiinkin.
Mummin hautajaisista päällimmäisenä ovat jääneet mieleen kohtutulehdus, 39 asteen kuume ja se, että Wilson lakkasi nukahtamasta ilman kommervenkkejä. Wilson oli viiden viikon ikäinen. Tilaisuus kappelissa oli lämmin, serkku piti kauniin puheen, joka naurattikin. Kappelin jälkeen kokoonnuttiin Upseerikerholle, illalla sukulaisiin juomaan konjakkia, mummin lempidrinksua. Naurettiin tosi paljon.
Eilen kappelissa oli todellinen hyvästien tunnelma, tätini ja setäni hiljaa hytkyviä hartioita katsellessa huutoitkun pidättäminen kävi työstä. Kappelin jälkeen kilistettiin kuoharilla, serkkuni lempidrinksulla. Serkku piti kauniin puheen, itkettiin taas. Miten paha mieli voi toisten ihmisten puolesta ollakaan!
Siellä sukulaisten keskellä, kun puhuttiin toisista välittämisestä ja elämän pienistä iloista nauttimisesta ja siitä miten ne oikeasti ovatkin suuria iloja, mietin, että taitaapi olla hyvä hetki vähän sheikata mun tärkeiden pallojen purnukkaa. Kutsuin jo itsemme karjalanpaistille, siitä on hyvä aloittaa.

Tärkeitä asioita täynnä

perjantai 19. lokakuuta 2012

Pidin pikkasen nettitaukoa. En nyt mitään totaalista, mutta notkumisen vähentämiseksi. Havainnoin Vojon Facebook-sivulta mielenkiintoisen elämänhallintajutun. Tarinassa on proffa, purkki ja oppilaita. Proffa täyttää purkin (pingis)palloilla ja kysyy onko purkki täynnä. Ja opiskelijoiden mielestä on. Sitten proffa kaataa purkkiinsa herneitä ja esittää saman kysymyksen ja opiskelijat taas nyökyttelee. Sitten sama toistuu hiekalla ja täynnä on.
Tarinan opetus on se, että pallot kuvastavat elämässä todella tärkeitä ja merkityksellisiä ja mielekkäitä asioita, herneet astetta heikompia ja hiekka kaikkea sälää. Eli elämänsä voi täyttää niillä oikeesti tärkeillä asioilla ja antaa niille enemmän tilaa. Stoori löytyy Vojon timelinesta postattuna 1.10.2012 jos jotakuta kiinnostaa lukea originaali.
Mun purnukassa yhden pallon paikan otti kyllä blogit, mutta netissä notkuminen loisti poissaolollaan. Ja koska bloggaaminen ja koneen avaaminen ylipäätään johtaa yleensä notkumiseen niin intervention omaisesti minimoin kaiken mieron tielle johtavan.

Kynäkotelot duuniin ovat valmiit ja ikioma teekuppikin hankittuna. Kotelot syntyivät kierrätyshengessä tomaattimurskatölkeistä ja tapetinjämistä. Virkattuun trikookude on hankittu Snurresta. Yksi kollega sanoi, että mun pitäisi myydä noita (virkattuja) ja toinen totesi, että kaikilla pitäisi olla sellaiset, että olis vähän kodikkaampaa. Kattellaan.
Pipin tapetista tehdyt näyttää musta vähän siltä kun olisin suoraan Saarioisten hernaritölkin kylkeen liimannut tintin kuvan. :)




Kastepisarapeitto

maanantai 1. lokakuuta 2012

Sain Wilsonin talvipeiton valmiiksi jo viikonloppuna. Sitä oli mukavaa virkata pienessä kuumeessa, se on niin paksu, että lämmitti hyvin.


Virkkaa kuudella jaollinen määrä ketjusilmukoita. Jakojäännoksen pitää olla pariton. Virkkaa sitten vielä kaksi silmukkaa.
Tee toiseen silmukkaan koukusta lukien 1 kiinteä silmukka. Jätä väliin 2 silmukkaa ja tee niistä seuraavaan 5 pylvästä. Jätä taas 2 silmukkaa väliin ja tee niistä seuraavaan kiinteä silmukka. Jatka näin rivin loppuun.
Käännä ja vaihda väriä.
Virkkaa 3 ketjusilmukkaa. Virkkaa edellisen kierroksen viimeseen kiinteään 2 pylvästä. Jätä 2 silmukkaa väliin ja virkkaa niitä seuraavaan kolmanteen 1 kiinteä silmukka. Eli edellisen kierroksen viimeisen pylväsryhmän keskimmäiseen pylvääseen. Jätä taas väliin kaksi ja virkkaa kolmanteen 5 pylvästä. Eli edellisen kierroksen kiinteisiin virkataan nyt pylväät ja pylväsryhmien keskimmäisiin pylväisiin kiinteät. Jatka kerroksen loppuun.
Käännä ja vaihda väriä.
Virkkaa 1 ketjusilmukka. Jätä väliin 2 ja virkkaa edellisen kerroksen ensimmäiseen kiinteään silmukkaan 5 pylvästä.
Eiköhän tämä homma ole nyt selvä. Mallin löysin täältä, sieltä löytyy professionaalimpi ohje kaavakuvineen kaikkineen.

Langaksi valitsin Dropsin Karsiman sen hyvien pestävyysominaisuuksien vuoksi. Peitto tulee käyttöön vaunuissa, joten tulee kuraantumaan helposti ja usein.
Koukku 5 mm, mutta se olisi voinut olla paksumpikin, jopa kutonen.
Tein peitosta ison neliön ikään kuin vahingossa, joten en voi kuin suositella mallitilkun tekemistä, jotta mieluisen koon voi suunnitella ja päättää etukäteen. En tosin valita, neliö on kätevä muoto vaunukäytössä.

Blogger Template created by Photographic Elements