Let it snow

Jos räntä ei varsinaisesti kuulu suosikkeihini niin eipä niin erityisesti lukeudu myöskään lumi. Paitsi että tekisi mieli kiljua riemusta kun maa on jo ihan valkoinen. Lisää, lisää!
Ensimmäistä kertaa moneen viikkoon kaamosmasennustunnelin päässä näkyy valonpilkahdus eikä sängystä nouseminen tuntunut ajanhukalta. Pikkasen jo ehti hirvittää kun vuoden pimeimpään kohtaan on vielä monta viikkoa. Älkääkä käsittäkö väärin, mieleni ei ole maassa, elämäni on iloa täynnä. Fyysinen jaksaminen on vain koetuksella pimeyden keskellä. Lämmöllä jo odotan jokavuotista kaamosunettomuutta, hehheh..

Pakkastakin taitaa olla tai ainakin tuulee niin kovin, että voin vihdoin laittaa uuden talvitakin päälleni.
Toivottavasti lunta on huomenna jo niin paljon, että päästään pulkkamäkeen. Tarvitaan vain pulkka, onneksi Etola on muutaman sadan metrin päässä. Wilson saa vauvapulkan synttärilahjaksi ensi viikolla, kiskon sitä siinä sitten joka paikkaan.

Räntää

En ole koskaan ollut niin iloinen räntäsateesta kuin äsken! Tai oikeammin en ole koskaan ikinä aikaisemmin iloinnut räntäsateesta niin yhtään.

Mutta nyt se ennakoi huomiseksi luvattua lumisadetta. Ihan sama kuinka kosteana tulee kunhan jää maahan sen verran, että katkeaa tää loputon lohduton pimeys.

En muista minä vuonna viimeksi olisin rypenyt näin syvällä kaamosmasennuksen syövereissä. Tai minä vuonna viimeksi kuljin vielä marraskuun lopussa syystakissa. Haluan talven. Haluan pakkasta. Haluan vetäytyä sohvalle villapeiton alle aina maaliskuuhuun saakka ja syödä voileipiä.

Snurre ja trikookude

Mulla on varastossa kohtullisen komia kasa kulahtaneita mustia trikoovaatteita, kuteiksi. Niitä on tullut kerättyä vuosien saatossa ja muutettuakin muutama kerta. (Äly ho-hoi!)

Kesällä tartuin toimeen, raahasin pinoni parvekkeelle, arvelin homman olevan pölyistä ja siksi ulkosalla suoritettavaa. Teroitin sakset ja aloin leikkaamaan. Mutta pilde sentään! Tunnin saksimisen jälkeen parveke oli täynnä mustaa trikoosilpettä, mustaa trikoonöyhtää ja homma on muuten ihan saamarin pölisevää. Silppeen, nöyhdän ja pölyn lisäksi kasassa oli mustaa trikoonauhaa noin viiden ketjusilmukan verran. Mieletön menestys.

Siivosin sotkun, kannoin rääsypinoni takaisin sinne mistä sen otinkin ja suuntasin Snurreen. Snurre on Helsingin mukavin lankakauppa! Hyvän villavalikoiman kruunaa älytön valikoima trikookudetta kaikissa mahdollisissa väreissä ja sävyissä. Kuteen voi ostaa vyyhdissä ja keriä itse tai paria euroa kalliimmalla valmiiksi kerittynä. Trikookuteen hankkiminen Snurresta on sekin kierrätysteko, sillä kude on teollisuusylijäämää.

Snurreen kannattaa varata hyvin aikaa ottaa rennosti koska Snurren leidi on niin mukava, että huomaamattaan on rupatellut tovin jos toisenkin.