Slider

Tasan ei käy...

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Rikotaan blogihiljaisuus inhorealismilla.

Miksi minä saan kaikki taudit kymmenkertaisina muuhun perheeseen verrattuna? Niin kuin nyt tämä viikonloppuinen mahatauti. Olson ykäs vähän rosvopaistia sohvalle. Wilson pieraisi pari kertaa kosteasti. Lasten isällä oli vähän lämpöä ja vatsaa kivisti. Minä juoksin yrjöllä, kuume hipoi mittarin rajoja ja jaloista lähti tunto. KYSYN VAAN.

Silmä tottuu

maanantai 19. elokuuta 2013

Minä niin kadehdin niitä tyyppejä, joiden kodit näkyvät blogipostauksissa. Meidän ei näy, syystä. Tässä kun minä istun ja ympärilleni katselen, niin eipä juuri haittaa pöydällä kasvavat läjät, kirjapinojen takaa pilkistävä piano taikka kaikki lattiat peittävät lelukerääntymät, elämäähän ne. Mutta sitten kun otan kotona valokuvia lapsista ja eläimistä niin ei ne enää näytä elämältä vaan ryönältä. Alla havainnollistava esimerkki.


Huomaatteko tuon jonkun staakinkin tuolla ikkunan vasemmalla puolella? Jos joku olisi ennen kuvaa sanonut, että teidän keittiössä on joku metalliputki ikkunan vieressä, olisin torjunut, että älä nyt hulluja puhu, siellä mitään ole, mutta niinpä vaan on. Ja näyttäis olevan paljon muutakin jonnekin ihan muualle kuuluvaa.
Vaihtoehdot lienee keksiä tavaroille paikat ja koittaa saattaa ne näille uusille paikoilleen tai lopettaa kotona kuvien ottaminen.

Puistossa

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Lapsi tarvitsee raitista ulkoilmaa ja puiston suomia monipuolisia virikkeitä. Vanhempi raahautuu siis puistoon lähes poikkeuksetta joka päivä kiinnosti tai ei. Useimmiten ei.
On siellä yksi asia ylitse muiden, nimittäin puistoruokailu.







Makuasioita

lauantai 20. heinäkuuta 2013

Kaikilla on omanlainen tyylinsä ja makunsa eikä niistä parane kiistellä. Kunkin itsensä pääteltäväksi jääköön kumpi pehmoleluista on äidin ja kumpi tyttären makuun. Sen verran vois sanoo, että omena on nyt kyllä pudonnut todella kauas puusta.


Kustomoidut kertakäyttömukit

perjantai 19. heinäkuuta 2013


En löytänyt Olsonin nimenantojuhlaan mieleisiäni kertakäyttömukeja, joten päätin tuunata ihan tavalliset itse. Yritin ensin etsiä valkoisia korvattomia pahvimukeja laihoin tuloksin, mutta kyllä muovisetkin toimivat ihan mainiosti. (Jos joku sattuisi tietämään mistä pahvisia saa niin vinkit otetaan mieluusti vastaan.)
Bake & Partysta löytyi teemaan sopivasti kirjaintarroja, joita Wilson pääsi lätkimään mukeihin. Homma osoittautui puolitoistavuotiaalle täydelliseksi askarteluksi. Kahdenkymmenenviiden mukin tarroittamiseen saatiin kulumaan useampi harrastehetki, lapsi oli joka kerralla yhtä innoissaan.
Mihinkäköhän muuhun näitä voisi liimailla? Tarroja olisi jäljellä vielä vaikka kuin.




Olson

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Wilsonin pikkuveli on Olson. Juhlat meni hyvin, mieletön kiitos kaikille mukana olleille!


Tärkeä kuljetus



Wilsonille luvattiin vauvan synnyttyä lahjaksi parkkitalo, Wilson on autotyttö. Vauvan synnyttyä tyttö hurahti nukkeihin, joten parkkitalo on hankkimatta. Sittemmin kiinnostus nukkeihin on laantunut, mutta ei niiden kuljetusvälineisiin.
Vauva saa tänään nimen. Pientä juhlienjärjestelypaniikkia tässä..

Ostaisin vokaalin

perjantai 12. heinäkuuta 2013

Ostin kierräryskeskuksesta pussillisen magneettikirjaimia. Kirjainvalikoima on suppeahko. Sitä paitsi Wilson on näihin aivan liian pieni. Vokaalittomuudestaan huolimatta pussissa oli kirjaimia runsaasti ja nyt niitää on joka paikassa.


Ääntä nopeampi

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Arvatkaa kuinka monta sekuntia kuvan ottamisen jälkeen tuoleilla ei istunut enää yhtään lelua?


1,5

tiistai 11. kesäkuuta 2013

Wilsonilla tuli viikonloppuna täyteen puolitoista vuotta, ihanalle, iloiselle, energiselle, kauniille lapselleni! Koska kaikenlaisia päiviä kannattaa juhlia, annoin Wilsonille lahjaksi jättimäisen saippuakuplapullon ja leivoin kakun.


Korkeasaari

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Korkeasaaressa kamerat räpsyy joka aitauksen laidalla. Jengi kuvaa niitä eläimiä. Jaksako joku oikeasti katsoa vielä vuosienkin päästä kuvaa leijoman ahterista? Mä kuvasin lapsiani. Pari eläinkuvaakin otin, mutta hankkiuduin niistä jo eroon alla olevaa lukuunottamatta, kuvassa Wilson ja lumileopardi pleksin takaa kuvatuna.







































Wilsonille reissun kohokohdat olivat kakkaava kotka, muurahainen ja isänsä kameliaitaukseen lentänyt hattu.

Mä meinasin tervehtiä vastaan tullutta Project Mama -blogin Katja Lahtea. Viime hetkillä nielaisin ja älysin etteihän se mikään mun tuttu ole.

Lahjoja uuteen kotiin

lauantai 8. kesäkuuta 2013

Meidän uusi koti on aika ihana. Valoisa, tilava ja valtava parveke. Sain Ellulta ihanan tuparilahjan, basilikan taimia parvekkeelle. Olemme basilikan suurkuluttajia. Taimista koulin useamman puskan kesäruokia maustamaan.


Muutto

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Ensi viikolla meidän koko omaisuus siirtyy kadun toiselle puolella, katua ylös sata metriä. Just tällä hetkellä musta tuntuu, että me ei selvitä tästä ikinä. 68 laatikkoa on jo täynnä, 32 odottaa vielä rappukäytävässä. Niiden jälkeen haetaan kellarista pahvilaatikoita. 32 laatikkoa hupenee hetkessä meidän keittiöön, jos riittääkään. Miten yhdellä perheellä voi olla näin helvetisti tavaraa?
Ja sit nää kaikki pitäis vielä purkaakin, voi huokaus.
Mut Wilson viihtyy, se rakastaa tyhjässä laatikossa leikkimistä. Uudessa asunnossa Wilson saa oman huoneen.


Energia hukassa tai ehkei sittenkään

torstai 23. toukokuuta 2013

Musta tuntuu etten saa mitään aikaiseksi, uuvuttaa ja stressaa. Ensi viikolla muutetaan ja koko muutto on ihan levällään, kämppä niin hirveessä kaaoksessa, etten tiedä mistä aloittaisin pakkaamisen. Kaksi sadepäivää ja minimalistisesti ulkoilua saavat Wilsonin kiipelemään seinillä, sillä sitä energiaa vasta piisaakin, syöpöksi saakka, uuvuttaa juosta sen perässä. 
Sitten sain koko viikon jos seuraavankin pelastavan viestin Facebookissa, jonka lainaan tähän nyt ihan suoraan ja lupaa kysymättä: "Sä oot kyllä kaikista tuntemistani ihmisistä aikaansaaviin! Siis sä samaan aikaan fiksaat vaunuja, päivität blogia ja facebookia, hoidat kahta lasta, laitat taivaallista ruokaa ja pakkaat muuttolaatikoita (ja varmaan neulot jotain ihanaa projektiakin). Ja parantelet synnytyshaavoja! Sä oot ihan mun idoli!"
Tämä elämäni pelastaja ei ole ollenkaan väärässäkään. Pisti oikein miettimään, että mitä kaikkea mä päivisin teenkään ja kyllä se on aika paljon. Tänään olen yllä mainittujen lisäksi tehnyt töitä ja opettanut ystävän leipomaan korvapuusteja. (Ja pessyt kaksi koneellista pyykkiä, mutta sitä ei oikein voi laskea tekemiseksi.) Että jos uuvuttaa niin kannattaisko hidastaa tahtia?

Keskosvauvan punnitus

perjantai 17. toukokuuta 2013

Pienillä viikoilla syntynyttä pientä vauvaa punnitaan ahkerasti. On painokontrollia ja syöttöpunnitusta. Syöttöpunnituksessa vauva punnitaan ennen rintaruokintaa ja heti sen jälkeen, jotta tiedetään paljon maitoa menee. Kyse on milleistä, kahdeksankin milliä ratkaisee paljon lopulta tarvitsee laittaa nenämahaletkuun. Imettyjen määrien kasvaessa voidaan tehdä myös päätelmiä vauvan jaksamisesta.
Nenämahaletku lähti jo muutama päivä sitten, mutta otan edelleen syöttöpunnituksia aika ahkeraan kun tuntuis, että vauvaa siirtyy nyt kokonaan pullosta rintaruokintaa. Mikä on helppoa erityisesti öisin, en niin millään jaksais nousta pulloa lämmittämään.
Kotipunnitus onnistuu tarkalla keittiövaa'alla, vehkeen pitää toimia gramman tarkkuudella. Vaa'alle piirakkavuoka, vuokaan pyyhe, taaraus ja vauva vuokaan!



Järki vs. tunteet, pelkotilat ja raivo

lauantai 11. toukokuuta 2013

Tämä teksti on kirjoitettu jo muutama päivä sitten, olisko kolmantena päivänä synnytyksestä, ios-Bloggerin erinomaisuudesta johtuen jäänyt julkaisematta. Vaikka sittemmin tilanne on taasaantunut, mahtuu tähän väliin monta älytöntä kyyneltä, silmitön huutaminen Wilsonin isälle vieraiden läsnäollessa ja laaja-alainen muistinmenetys. Wilson ei onneksi vaikuta traumatisoituneelta, ehkä ongelmat alkavat vasta myöhemmin.
Voisko joku palauttaa mun aivot pliis!

Otsikko johtaa harhaan, järki on paennut. Märehdin niin niissä onnettomissa raskausvaivoissani, että unohdin tämän kaikkein kauheimman, kun tunteet ottavat järjestä vallan ja elämä menee oikeasti vaikeaksi. En usko, että olisin muistanut tätä myöhemmässäkään raskauden vaiheessa tulevaan muutoin henkisesti valmistautuneena, nythän koko synnytys ja tuplaäitiys tuli vähän nopeasti puun takaa. Täähän oli tosiaan se koko homman vaikein osuus Wilsoninkin kanssa.

Tunteet:
Olen vollottanut käytännössä koko päivän. Joka kerta kun mun pitää puhua jollekin alan pillittää. En oikein tiedä miksi. Vastasyntyneiden valvontaosaston lastenlääkäri oli kovin ilahtunut: "Ihanaa! Sä itket! Maito on noussut!" Aijaa!!
En pysty tekemään mitään päätöksiä yhtään mistääm, päätökset vaativat ajattelua (jos sitäkään) eivätkä loputonta vatvomista ja pohdiskelua asian erilaisilta epämääräisiksi jääviltä kanteilta. Okei, tässä on tarvinnut päättää ihan oikeitakin asioita, mutta koko pakan riittää sekoittamaan ajoittain täysin ylitsepääsemättömät ongelmat, kuten kumpaan näistä pulloista tämän maidon nyt laittaisinkaan.

Pelkotilat:
Tiputan vauvan. Kompastun. Kompastun ja tiputan vauvan. Vauva tukehtuu maitoon. Vauva kuristuu piuhaan. Vauva ei hengitä ihan mistä tahansa syystä. Kaadun.
Kompastuinkin muuten, aiheellinen pelko siis.
Pelkää koko ajan jotain koko universumin puolesta. Raskasta.
Olen ihan varma, että Wilson traumatisoituu pitkästä poissaolostani ja erityisesti koska en pysty häntä normaalisti hoitamaan kotiin palattuani. Tai missaan kaikki loput sen kehitysvaiheet.

Raivo:
Tapan sen, jos ne särkylääkkeet eivät ilmesty tähän nyt! (Se on kuulkaa niin, että kun sairaalassa on särkylääkejakelu myöhässä, niin silloin vituttaan.)
Helvittiäkö siinä siltä kyselet, se on just tuotu leikkaussalista, senkun teet! (Naapuripetiin kärrättiin leikkaussalista kiirreellisestä sektiosta rouva, jolta kätilö herkesi kyselemään kaikenlaista mun mielestä todella hölmöä, kuten haluatko, että vaihdan sun siteen.)
Jos tää tutti ei just nyt mene tähän, niin heitän koko paskan seinään ja hypin sen littanaksi! (Tuttipullon korkki meni väärille kierteille.)

Tervetuloa maailmaan!

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Hän on täällä, Wilsonin pieni sisarus. Kuusi viikkoa ennenaikaisena 2220-grammaisena, ei ihan niin pikkuisena kuin oletettiin. Lapsi voi hyvin, äiti voi hyvin.

Voispa vain istua ja neuloa

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Saan itseni silloin tällöin kiinni otsikon haaveesta. Nyt se on mahdollista, ainakin vielä tänään. Istua vaan ja neuloa. Mikään ei estä eikä häiritse.

NKL

lauantai 27. huhtikuuta 2013

Tiiättekö kun joskus kun asiat alkavatkin mennä oikeasti päin prinkkalaa, sitä onkin yhtäkkiä helppoa keksiä kaikkea positiivista?
Jouduin sairaalaan, meni vedet. Siis lapsivedet.
Olen jaksanut ihan kyllästymiseen saakka harmitella naistenklinikan remonttia ja nurkua mahdollisesta Jorviin joutumisesta. Nyt olen Naistenklinikalla ja täällä pysyn.
Viimeistään viikon päästä mun raskausvaivat on ohi! Loppuu tukkoisuus, liitoskivut ja parran kasvu. Vauvaa kasvatellaan vielä vähän ja sitten koittaa käynnistys. Saattaa se syntyä aikaisemminkin.
Vauva on toki hirmuisen pieni, viikkoja takana vasta 34+2. Mutta tässä on maan parhaat osastot ja henkilökunta koko ajan ympärillä. Ja kahden kilon (perätilaisya vauvaa) on taatusta helpompi runtata ulos tuolta jostain kuin neljän kilon. Enkä ehdi enää millään kerätä niitä viimeisiä ja kaikkein viheliäisimpiä raskaskauskiloja ja vältyn kesäisiltä vaateongelmilta.
Saan kortisonia vauvan keuhkojen kehittämiseksi. Olisin tarvinnut sitä jo aiemmin toiseen tarkoitukseen, mutta raskauden takia sitä ei voitu antaa. Nyt hoituu kerralla sekin.
Saan mitä todennäköisimmin neulottua ja virkattua valmiiksi vaikka mitä. Wilsonin isä toi kaikki mun kässäkassit tänne!
Voisi siis mennä huonomminkin.
Ja vielähän tässä on aikaa nillittääkin vaikka mistä..

Saikku

perjantai 26. huhtikuuta 2013

Täällä mä pötkin sängyn pohjalla kipeenä, äitiysvapaan alkuun saikulle määrättynä. Tuntemukset kiteytyy yhteen sanaan, vituttaa.
Ja huolettaakin. Miksi mulla vaan on ja on kurkku kipeä ja superflunssainen olo? Joku kuolemantauti? Kämppä homeessa? Mielelläni kallistuisin jälkimmäiseen, mutta kun en usko oikein koko homeeseen. Millä sekin selvitetään? Ja miten se sitten yhtäkkiä alkoi ja eikö oireiden pitäisi helpottaa kun poistuu asunnosta ja vaikeutua kun on kotona? Ehkä lähden huomenna pihalle istumaan ja tutkin asiaa. Tosin kerranhan tämä tuska jo helpotti ihan kotona makaamalla.
Vai olisko kyseessä joku raskausoire? Jos niin on, niin tämä on kyllä viheliäisin kaikista tähän mennessä koetuista. Kesäkuussa selvii tämä teoria.
Alan vaan olemaan ihan loppu. Kunto nollassa, hirvee väsymys ja jatkuva kipu. Tahdon mun normaalielämän takaisin.

Oma aika

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Minussa on ilmeisesti jotain perustavanlaatuista vikaa. Mulla on ihan tarpeeksi omaa aikaa. Ja ei, en laske työssä käyntiä omaksi ajaksi. Ehkä mulla on sitten vaan niin täydellinen lapsi, ei roiku puntissa, ei kitise, nukkuu kaikki yönsä, jne. Muah.
Tai sitten en ymmärrä huumoria, ehkä Hesarin kolumni on sitä. En koe reissua lähikauppaan lomana, menen sinne koska on pakko. Yksinäinen kauppareissu on toki helpompaa kuin lapsen kanssa, on kaksi kättä vapaana ostosten kantamiseen. Ja mä tykkään tosi paljon olla yksin kotona, olen aina tykännyt. Mutta jos käyn haikailemaan yksinäisen kotona möllöttämisen perään niin eihän siitä tule loppuakaan. On urpoutta kaivata koko ajan jotain sellaista, josta jo lähtökohtaisesti tietää, että ei tule tapahtumaan, energiaani kaivataan muualla.
Tää tuntuis olevan vanhemmuuden trenditeema jatkuvan syyllisyyden ohella. Vanhemmuuden pitää ilmeisesti olla kaikin puolin jotenkin ihan vitun vaikeaa, jotta on katu-uskottava äiti ja yleisesti hyväksytty kasvattaja. En myöskään syyllisty (juuri koskaan) mistään. Lapselle huutamisesta joo, mutta olen ratkaissut sen kahden kerran jälkeen, etten vaan huuda. Eipä siitä yksivuotiaan kanssa ole mitää hyötyäkään, tulee vain paha mieli kaikille.
Selkeää paskamutsiainesta.

Takaisinveto

lauantai 20. huhtikuuta 2013

Ei se elämä nyt sittenkään voittanut, flunssa vaan jatkuu. En muista enää mones viikko lähtee käyntiin. Huoh, huoh ja huoh. Pakko olis parantua, en pysty enää.

No tänään(kin) uhmasin flunssaa ja osallistuin valokuvauskurssille. En niin millään hennonnut perua osallistumista kun olin odottanut kurssia kuin kuuta nousevaa jo viikkoja. Ja kannatti mennä. Opin vaikka mitä ja tapasin mukavia uusia ihmisiä ja mukavia vanhoja tuttua. Kurssilla kuvattiin ruokaa, se on musta todella vaikeaa kuvattavaa, harvemmin mitenkään kauhian kaunista noin lähtökohtaisesti. Pitäisi stailata, somistaa ja sommitella, jotta saisi mielenkiintoisempaa kuvitusta. Koita nyt sit kun perhe odottaa jäähtyvää ruokaa nälkäisenä. Eli tekniikan haltuun ottamisella pääsee jo aika pitkälle. Olen todella tyytyväinen. 
Palaan aiheeseen paremmilla voimilla. Nyt kutimet käteen ja sohvaan.



Sakset sanoo nips ja naps

torstai 18. huhtikuuta 2013

Leikkasin lapsen tukan. Onneksi se on taipuisa, näyttää ihan suoralta. Ei se vaikeaa ollut, lapsikin pysyi kiltisti tuolissaan koko toimituksen ajan. Olen kerran leikannut Wilsonin isän tukan pitkästä ihan lyhyeksi. Siitäkin tuli tosi hyvä vaikka join samalla kaksi pulloa kuohuviiniä enemmän kuin Wilsonin kutreja saksiessa.
Tää oli vaan sellainen periaatejuttu. Että lapsen tukkaa ei nyrhitä itse vaan viedään ammattilaisen hoidettavaksi.

Näitä ilman sen suurempia tunnontuskia hylättyjä periaatteita on toki enemmänkin. Kuten meidän lapsi ei katso telkkaria. Ketä luulin kusettavani? Tykkään sitä itekin toljottaa. Sitä paitsi muumit ovat korkeakulttuuria eikä siitä Pikkukakkosestakaan varmaan harmia ole vaikka juontajat ja ohjelmat ovat toinen toistaan ärsyttävämpiä.
Tai meidän lapsi ei syö sokeria. Eh eh. No ei se hyvä ole kenenkään sitä mättää, mutta voi voi jos joskus pullan saa tai puuroon hilloa laitetaan.
Mä oon muutenkin ihan lepsu mutsi, on parempaakin tekemistä kuin toimia ei-automaattina.

Elämä voittaa, ehkä.

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Kolmas päivä kuukauteen ilman kurkkukipua, wuuhuu! Ja melkein koko päivän yksin kotona, tupla-wuuhuu! En aio tehdä mitään. Paitsi ahkeroida lapselle villapaitaa.
 
Tarkoitus oli siivota, saisi kerrankin rauhassa laittaa tavarat paikoilleen ja pestä lattian, mutten taida jaksaa. Pitäiskö alkaa ottaa blogiin jotain sisustuskuvia? Olis pakko siivota ja järjestellä paikkoja nätiksi.
Nythän on nimittäin niin, että olen nukkunut ihan äärimmäisen hyvin jo ainakin kaksi kuukautta, en ole nukkunut näin hyvin vuosiin. Viime yönä heräsin kolmelta enkä saanut enää kunnolla nukuttua, olo on nyt hirveä, ihan kuin olis krapula. Tältäkö musta yleensä tuntuu niinko normaalisti kun en nuku, kamalaa.
Ja sellainen omituisuus kun yöunet yhtäkkiä paranivat kuin taikaiskusta niin ei sekään mitään herkkua ollut. Voishan sitä kuvitella, että kun vihdoin saa nukuttua yönsä alusta loppuun ilman välivalvomisia, niin sitä olisi kuin uudesti syntynyt ja energiaa täynnä. No en ollut, olin aamuisin aivan pihalla ja epätoivoinen, että ei voi olla jo aamu kun vasta ensimmäisen kerran tänä yönä herään! Kaikkeen se psyyke (ja kroppa) sopetuukin.
Jos ei nuku päikkäreitä niin ehkä ensi yönä nukuttaa taas hyvin. Olis kuitenkin huomenna työpäivä ja kaikkee. Muistaakseni 16 työpäivää jäljellä, aika vähän.

Paskamutsina annan lapselle Pågenin korvapuusteja, mun lemppareita. Niissähän on vaikka mitä lisää ja säilöntää (en ole kyllä koskaan tuotteen sisältöä tarkistanut kun ne on niin hyviä) ja kanelia, kaikki kasvalle lapselle hirvittävän vaarallisia. Wilson ei tunne muita pullia ja sen sain katkerasti tuta kun leivoin ihanan rahkapiirakan. "Otatko pullaa?" kysyin ja ojensin kersikselle muhkean lämpöisen reunapalan. Se otti haukun, sylkäisi ja heitti koko palan perään. Kiittämätöntä.


Lankalöytö

perjantai 12. huhtikuuta 2013

Katsokaa minkälaisen löydön tein omasta kaapistani! Pussillinen Dropsin Safrania. En olisi ikimaailmassa muistanut näiden olemassaoloa ellen olisi hukannut virkkuupussukkaani ja joutunut siksi kääntämään ympäri joka kaapin ja laatikon. Tiedättä varmaan ne hetket kun pöydiltä työntää tavaraa piiloon niihin koloihin mihin ne nyt sattuu joten kuten sopimaan eikä niitä löydy enää. Mulla on näitä tilanteita aika usein. Muttei siis missään nimessä liikaa tavaraa, muah.


Langoista alkaa ihan pian valmistua Suuri Käsityö -lehden numerossa 1/2013 ohjeistettu siksak-huivi. Just nämä värit eivät olleet ihan mielessäni, mutta kun kerta (astia)kaapin kätköistä löytyy säkillinen lankaa niin äkkiäkös sitä suunnitelmaa muuttaa.

Mä olen saikulla. TAAS. Kestoflunssa. Kurkku on ollut kuukauden kipeä. Joka ikinen päivä, sattuu myös nenän kautta hengittäessä. Makaan siis sängyssä ja olen hiljaa. Afrikkakukkia valmistuu. Jo yhden päivän puhumattomuus on auttanut, olis vissiin pitänyt ummistaa turpansa muutamaksi päiväksi jo kuukausi sitten. On mulla silmätulehduskin, sekin on helpottanut yön aikana.
Hetki sitten iski joku ihana iskiastyyppinen toispuoleinen alaselän ja lonkan viiltävä kipu. Kirosanoja tähän. Nää iki-ihanat raskausvaivat. Mut ajatellaan vain positiivisia, ei turvotusta eikä jalkojen kasvua ja tukka on edelleen paksumpi kuin koskaan.


African flower -päivä

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Peittolaatikon sisältö kasvaa. Melkein luovun haaveesta tehdä parisängyn päiväpeitto, jospa kuitenkin sellainen mukava torkkupeitto riittäisi.
Olen nyt kaksi päivää Wilsonin päiväunien aikana työstänyt näitä virkkuukoukku sauhuten. Mulla on systeemikin, näitä kun ei tehdä fiiliksen mukaan vaan väritys on koordinoitua.
Suunnitelmahan menee niin, että päättelen nämä kaikki kerralla punaviinin avustuksella. Pitää odottaa kesäkuuhun ja vauvan syntymään siis, koska tokihan nämä ovat kaikki valmiina ennen sitä. Pääteltävää ei lopulta ole ihan hirveästi, vain kaksi lankaa per tilkku, muut langat saa pääteltyä työn sisään jo virkatessa. Mutta ei nyt lasketa monta tilkkua näitä on yhteensä, kyllä siinä lasillinen jos ehkä toinenkin menee.




Loistava ura jätteenkäsittelylaitoksella

lauantai 6. huhtikuuta 2013

Karmaiseva tautiviikkoa alkaa olla voiton puolella ja yleinen vointi ja ilmapiiri kohentunut. Viikkoon mahtuu kolme vatsatautia, ripulit lattialla, kaksi flunssaa ja kolme lääkärikäyntiä, yksi kielijänteen leikkauksella.
Kukat ja ruohot pääsivät viikon mittaan nahistuun.




Varkaus

torstai 4. huhtikuuta 2013

Kun hakee ite niin ei tartte tyytyä ohkasiin säännösteltyihin siivuihin vaan saa koko juuston!


Tilkkuja, herkkuja ja langanpätkiä

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Päätettiin ystäväni kanssa ottaa käden taidot vähän paremmin haltuun. Otettiin esiin Käsityön pikkujättiläinen ja päätettiin toteuttaa siitä kaikki ohjeet, solmeilut ja huovutukset ja kaikki. Perustettiin tietenkin blogi, jotta kaikki pääsevät seuraamaan miten meistä tulee huipputaitajia kaikilla käsityön saroilla.
Muut käsityö- ja askarteluprojektini pysyvät täällä, mutta lue ihmeessä myös Tilkkuja, herkkuja ja langanpätkiä!


Kesäaika

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Tää kellojen venkslaaminen on kyllä perseistä puuhaa. Voisko joku kertoa kuka hyötyy ja miten? Perseisyyttä ei niin yhtään vähennä, että tilanteeseen pätee ärsyttävästä ärsyttävä lausahdus vanhuudesta, joka ei tule yksin.
Silloin nuorena (no ei nyt niin kovinkaan montaa vuotta sitten) en ymmärtänyt mikä ihmisiä kellojen siirtelyssä ärsytti. Niin ne tilanteet elää. Tänä keväänä siirto kesäaikaan osuu sopivasti pääsiäiseen, tässä on ikään kuin yksi päivä lisää toipumisaikaa ennen kuin pitää viritellä herätyskelloa aamulla töihin nostamaan, haluan herätä ilman mitään kellon kilkutusta kuudelta niin kuin kaikkina muinakin aamuina!


Rairuoho

lauantai 30. maaliskuuta 2013

"Miksi te mua katsotte?? Tuo ruoho oli jo tuolla lattialla kun minä hyppäsin tähän.."


Apinapeitto vauvalle

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Vauvanpeitto jälleen, minkäs sille mahdan, että sukuun pukkaa vauvoja kuin liukuhihnalta konsanaan. Tein jotain aivan erilaista kuin aiemmin jo kolmeen kertaan nähdyt raitapeitot (1, 2 ja 3) (niitä tulee vielä yksi omalle vauvalle).






Ja nyt on todettava ihan rehellisen vilpittömästi, että mitään näin hienoa en ole koskaan omin pienin kätösin tehnyt! Olen erinomaisen ylpeä itsestäni

Peittomalli on täältä, Pinteristin kautta bongattu. Alkuperäisessä kääntöpuolen kangas näytti jotenkin heppoiselta, joten tein toisen puolen omasta päästäni.


Työohje:
Tarvikkeet: puuvillalankaa sopivaa puikolle 3 ja puoli. 3 ja puolen pitkät puikot, pyöröpuikot ja sukkapuikot, pala kangasta.
Tekemäni peiton koko on noin 55x70cm.

Neulospuoli:
Luo pitkille puikoille 138 silmukkaa.
Neulo 10 kerrosta aina oikein, vaihda pyöröpuikoille jossain vaiheessa.
11. krs: neulo 7 silmukkaa oikein, *5 oikein 2 nurin* toista 17 kertaa, 12 oikein
12. krs: neulo 7 oikein, *5 nurin, 2 oikein* toista 17 kertaa, 5 nurin, 7 oikein
13. krs: kuten 11
14. krs: kuten 12
15. krs: kuten 11
16. krs: kaikki oikein
Toista kerroksia 11.-16. 35 kertaa.
Neulo lopuksi 10 krs aina oikein, päätellen samalla.
(Peitossa 220 kerrosta)

Kangaspuoli:
Luo 138 silmukkaa pitkille puikoille "kehystä" varten.
Neulo 9 krs aina oikein.
10. krs: neulo 7 oikein sukkapuikolla, laita puikon päihin esim. kumilenksut stoppareiksi. Päättele 124, neulo 7 oikein sukkapuikoll, käännä työ, neulo tämä reuna ensin.
Neulo sukkapuikoilla 209 kerrosta aina oikein. Siirrä stopparit tälle puikolle. Älä katkaise lankaa.
Neulo toinen reuna samoin, huomaa, että neulominen aloitetaan työn sisäkulmasta. Katkaise lanka neulottuasi 209 kerrosta.
Luo pitkille puikoille 124 silmukkaa.
210. krs: neulo aloitusreunan 7 silmukkaa oikein, jatka samalla langalla pitkille puikoille luomillesi silmukoille, neulo ne kaikki ja jatka toisen reunan 7 silmukkaa samalle puikolle aina oikein.
Neulo 9 krs aina oikein, päättele viimeisellä kerroksella.

Virkkaa peitto ja kehys reunoistaan yhteen kiinteillä silmukoilla. Päättele langat ja pese työ.
Mittaa kuivunut työ ja leikkaa kankaasta samankokoinen pala. Kiinnitä kangas huolella nuppineuloilla peiton ja kehyksen väliin. Ompele reunat käsin.

Tärkeää: myös kankaan pitää olla kertaalleen pesty, jotta vältytään kaikenlaisilta kutistumis- ja vanumisongelmilta tulevissa pesuissa.

Vähemmän tärkeää: käytin trikookangasta, mutta kahden venyvän materiaalin yhdistäminen ei ollutkaan niin helppo kuin ensin ajattelin. Ei missään nimessä mahdotonta, keskittymällä vältin kaikki karikot ja kiroilut. Ompelin kankaan kiinni neulokseen käsin, jotta ommel hieman joustaisi ja ennen kaikkea, ettei vaan olisi sattunut mitään aluslanka vetää- tai vastaavia katastrofitilanteita.


Masuasukki ja selkäpiitä karmivaa muuta kauhua

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Masu, salamatkustaja, masuasukki, rakkauspakkaus, tarrasukkia, vaavi, vauveli ja mitä näitä karmeuksia nyt on, välillä tuntuu, että loputtomasti. Kohta mie yrjöön!

Se on perkele sikiö ja se kasvaa kohdussa. No okei, voi sanoa vauva ja maha, mutta siinä menee raja. En käsitä miten joku pystyy lässyä yllä luetellulla tavalla, vihaan kaikkia ilmaisuja yhtä lailla. Että kutsuisin omaa mahaani masuksi? Ehkä se on ne raskauden pehmentämät aivot, mä olen onneksi sitten pysynyt skarppina.
Tänään saatoin töissä syyllistyä pieneen kivahdukseen, kun kolleega tervehti mua kutsumalla vauvamasuksi. Enkä siis vähiten masun takia, vaikka olis mulla nimikin.

Puistattaa.

Kuvan taulut eivät liity tapaukseen millään tavalla.


























P.S. Vauvat vauvat eivät syö tissiä vaan maitoa.

Aarrelaatikolla

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Lapsi löysi aarrelaatikon omatoimisesti. Valvonta petti niin sanotusti. Aarre todellakin, Wilson olisi viihtynyt laatikon sisällön parissa varmasti koko päivän. Se jopa totteli kun sanoin, että sisältöä ei saa viedä pois makkarista.



Korvatulehdus

perjantai 15. maaliskuuta 2013

Wilson sairastaa ensimmäistä kertaa oikein kunnolla. Oli sillä kuumetta viime viikollakin ja muutama ilmeisesti hampaisiin liittynyt nuha on nähty, mutta nyt piti oikeen mennä lääkäriin. Se oli hirvee pettymys kun lääkäriasema ei ollutkaan enää Ruusulankadulla, siellä minä lapsena kävin lukuisat korvatulehdukseni hoidattamassa. Enää korvia ei kuulemma puhkaista kuin hyvin harvoin, minun lapsuudessani se oli sääntö, eilinen lääkäri vahvisti, että silloin muinaisina aikoina oli hoitovirhe jättää puhkaisematta. Trauma.
Saatiin antibioottia, miten ihmeessä sen sais lapseen ilman kyyneleitä?
Tänään on ollut paljon aikaa neuloa. Seuraavan tekeleen pitää valmistua pääsiäiseksi.


Vaatetta narsisseille

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Kun tulppaaneihin alkaa jo melkein kyllästyä, tulevat ihanat keltaiset narsissit! Ensin niitä ostetaan sisälle ja sitten parvekkeelle, ne ovatkin parvekkeen komein kasvusto pitkälle kevääseen ennen kuin varsinaiset kesäkukat niin sanotusti puhkeavat. 

Pidän kovasti ruukkunarsissien keltaisista muoviruukuista, lisää kevättä talven viimeisiin henkosiin. Päätin pimpata ruukkuja kuitenkin hieman ja harjoitella samalla reunavirkkauksia. Kolmeen ruukkuun kului minimaalisesti puuvillalankaa, noin kaksi tuntia ja jonkun verran kaksipuoleista teippiä.




Kiitoskortti

maanantai 4. maaliskuuta 2013

Tarvittiin häiden jälkeen kaksi ja puoli vuotta suunnittelua, monen kymmenen euron viuhahdus Sinellin kassalla, 15 metriä silkkinauhaa, haarukka ja kuumaliimapistooli ennen kuin hääkuvakortit alkoivat saavuttaa muotoa.
Siihen päälle vielä muutama viikko ja kunnon flunssa ja vihdoin ne ovat kirjekuorissa! Juuri viimeisen kuoren suljettuani tuli kyllä mieleen, etten tarkistanut onko kaikissa korteissa mukana se kuvakin tai menikö johonkin kuoreen harjoituskappale.
Vielä jos odotan neljä päivää saan kuoriin paskuhuussimerkit. Näen jo ongelman kun mikään merkki ei sovi valittujen kuorien sävyyn..





Koskaan en valita

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Raskausvaivoista ei sovi valittaa ellei sikiö tai oma oma terveys ole vakavasti vaakalaudalla. Ymmärrän ja hyväksyn, ketä kiinnostaa venyvä vatsanahka, paine rakossa, peräpukamat ja turvotus, ei niin ketään. Siksipä kun minulta kysytään miten olen voinut, niin kerron vointini olevan mitä mainioin. Tai vähintäänkin, että normaali. Kaikki edelläkin kuvatut raskauden ilot ovat nimittäin normaaleja riippumatta siitä minkälaiseen vointiin ne johtavatkaan.
Neuvolassa kitisen joka vaivaa sydämeni kyllyydestä. Ja täällä. Voin kertoa, että raskaus ei ole mieliolotilani. Elän raskauden muka ihanan ja seesteisen keskikolmanneksen viimeisiä viikkoja. En tunne itseäni kauniiksi, en rakasta pyöristyvää vatsaani ja minuun sattuu aivan saatanasti. Yöni kuluvat vaivalloisesti kylkeä kääntäessä järkyttävissä lonkkakivuissa. Päivästä riippuen lonkkia vihloo myös päivisin ja yhä enenevässä määrin alaselkääni särkee myös. Joinain päivinä en uskalla kumartua etten jää kumaraan ikiajoiksi. Kiitos alaselän, näytän nyt jo vaappuvalta valaalta, mitä enemmän yritän kävellä kivusta huolimatta normaalisti sitä enemmän vaapun. Liitoskivut, nämä on niitä. Ja tätä riemua on edessä vielä yli kolme kuukautta. Helpotusta tuskin on tulossa ennen synnytystä. Päin vastoin, sitä ennen ehdin valitta lukematonta määrää erilaista uutta kremppaa kropassa. Veikkaan, että ei mene kauaakaan kun kukaan ei enää uskalla kysellä vointiani. :D
No on tässä jotain hyvääkin. Tukka kasvaa ja paksunee kohisemalla, ulkonäön kanssa on helppo olla sinut, vaatekriisejä on vähän kun kaikki näyttää päällä samalta, vilkas sikiö tuottaa paljon iloa, sillä sen jokainen liike ilahduttaa.


Tiistai

tiistai 26. helmikuuta 2013

Ensimmäinen kirkumisen saattelema heittäytyminen kaupan lattialle, check!
Ne viinirypäleet, jotka minä laitoin ostoskoriin olivat tietenkin aivan vääriä. Note to self: istuta lapsi aina ostoskärryyn, älä kuvittelekaan, että pienetkään ostokset onnistuvat ostoskorin ja sinkoilevan yksivuotiaan kanssa. Tai onnistuu jos tykkää kovin hikoilla.

Tämä on muuten se hetki kun pitäisi tyhjätä astianpesukone ja latoa uudet sisään, kerätä lelut koreihin, viikata pyykit, pestä kissanyrjöt pöydältä ja siirtää valokuvat kamerasta koneelle. Minä makaan nyt tässä sohvalla ja syön niitä viinirypäleitä.

Mittatilausrätit

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Pysyn hyväksi havaitulla ja erinomaisen tuottoisalla aina oikein-linjalla. Serkkuni tilasi muutaman tiskirätin, mielestäni paras neulos niihin on nimenomaan aina oikein. Olen kokeillut erilaista kuviointia ja neulosta, mutta tätä ei ylitä mikään, tekstuuri on likaa hyvin irroittava ja lopputuote valmistuu yhden Voice of Finland -jakson aikana, jääkaapillakin kerkiää käymään.
Lankana käytin Dropsin Parisia, jota löytyy vauvanpeittojen jäljiltä useampi kerä. Räteistä tulee aika paksuja, mutta testasin niiden toimivuuden käytännössä enkä keksinyt moitittavaa. Perinteinen rättimateriaali bambu ei mielestäni ole tarpeeksi kestävä, neulotussa rätissähän parasta on, että se kestää ehjänä todella pitkään.



Rättejä vastaan sain kaksi tuoretta serkkuni juurelle leipomaa ihanaa leipää! Tällaista vaihtotaloutta totettaisi mieluusti useamminkin. Olen joskus harkinnut liittyväni Stadin aikapankkiin ja tarjoavani silityspalvelua. Kertyneillä toveilla voisin hommata jonkun pesemään kylppärin kaakelit tai imuroimaan kirjahyllyn.


Blogger Template created by Photographic Elements