Tiistai

Ensimmäinen kirkumisen saattelema heittäytyminen kaupan lattialle, check!

Ne viinirypäleet, jotka minä laitoin ostoskoriin olivat tietenkin aivan vääriä. Note to self: istuta lapsi aina ostoskärryyn, älä kuvittelekaan, että pienetkään ostokset onnistuvat ostoskorin ja sinkoilevan yksivuotiaan kanssa. Tai onnistuu jos tykkää kovin hikoilla.

Tämä on muuten se hetki kun pitäisi tyhjätä astianpesukone ja latoa uudet sisään, kerätä lelut koreihin, viikata pyykit, pestä kissanyrjöt pöydältä ja siirtää valokuvat kamerasta koneelle. Minä makaan nyt tässä sohvalla ja syön niitä viinirypäleitä.

Mittatilausrätit

Pysyn hyväksi havaitulla ja erinomaisen tuottoisalla aina oikein-linjalla. Serkkuni tilasi muutaman tiskirätin, mielestäni paras neulos niihin on nimenomaan aina oikein. Olen kokeillut erilaista kuviointia ja neulosta, mutta tätä ei ylitä mikään, tekstuuri on likaa hyvin irroittava ja lopputuote valmistuu yhden Voice of Finland -jakson aikana, jääkaapillakin kerkiää käymään.
Lankana käytin Dropsin Parisia, jota löytyy vauvanpeittojen jäljiltä useampi kerä. Räteistä tulee aika paksuja, mutta testasin niiden toimivuuden käytännössä enkä keksinyt moitittavaa. Perinteinen rättimateriaali bambu ei mielestäni ole tarpeeksi kestävä, neulotussa rätissähän parasta on, että se kestää ehjänä todella pitkään.

Rättejä vastaan sain kaksi tuoretta serkkuni juurelle leipomaa ihanaa leipää! Tällaista vaihtotaloutta totettaisi mieluusti useamminkin. Olen joskus harkinnut liittyväni Stadin aikapankkiin ja tarjoavani silityspalvelua. Kertyneillä toveilla voisin hommata jonkun pesemään kylppärin kaakelit tai imuroimaan kirjahyllyn.

Sininen totuus

Pyysin Wilsonia näyttämään kylpykirjasta missä on apina. Lapsi osoitti elefanttia ja sanoi äiti. Eikä raskausviikkojakaan ole vielä kasassa kuin kaksikymmentä jotain. Että kiitti.

Pipo ja lapaset

Kestohaaveilen kirjoneuleista, itseni tekemistä. Pelkäänpä vaan, että kovin kummoiseen norjalaiskuosiin ja yli kahden langan kuljetukseen ei kärsivällisyys riitä. Eikä just nyt taidotkaan, mutta oikeastaan kaiken voi opetella. Aloitin siis pienimuotoisemmin eli pipolla ja lapasilla. Plussina paksu lanka, helppo kuviointi, johon ei ohjetta tarvittu sekä suljettu neule eli ei nurjia kierroksia.

Langat ovat ylijäämää Karismaa kastepisarapeitosta. Langat on ostettu Menitasta, jossa olisi kahden kuukauden vaihto-oikeus, mutta Wilson söi keristä vyötteet. Pipomalli on jokseenkin sama kuin Wilsonin viime kevättalven pipo.

Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Kyllä näillä kelpaa keväthangilla käppäillä (eli loskapaskassa Hämeentiellä, jossa suurimman osan päivittäisistä ulkoiluistani työmatkan muodossa suoritan).

Muiden hyvät uutiset = parhaat uutiset

Ystävältä maanantaina kuultu hyvä uutinen pistää vieläkin hymyilyttämään, kyllä muiden huippu-uutiset vaan on ne parhaat uutiset!

Parhautta on myös postikortit. Niitä pitää lähettää enemmän. Sain vuoden ensimmäisen kortin postissa tänään ja voin sanoa että kyllä ilahdutti!

Uusi kamera ja muuta kivaa

Oi olen niin onnellinen! Sain vihdoin eilen ostettua uuden kameran. Kotiutin Rajalan alesta Nikon D90:n ja valovoimaisen linssin. Ihan perus harrastelijajärkkäri, mutta upouusi ja hieno ja minun ikioma. Vaatii taas uutta harjoittelua, mutta mikäs sen mukavampaa. Jollekin kurssille vois mennä ja mikäli oikein tulkitsin kamerapakkauksen mukana tulleita miljaardeja lippusia ja lappusia niin pääsen yhdelle Nikonin järkkäämälle opintoasialle ilmaiseksi.
(Vanha  (D70S) on muuten myynnissä huokeaan hintaan tuliterän linssin (Nikkor 18-55mm kit) kanssa. Edelleen eri kelpo aloittelijan kamera vaikka valokuvauksesta tosissaan kiinnostuneelle lapselle, hyvin pidetty ja vuosi sitten puhdistettu ja huollettu.)

Kivaa on myös helmikuu, vuoden toisiksi paskin kuukausi, mutta huomattavasti tammikuuta parempi. Tuntui, että tammikuu ei aio loppua ikinä. Töihin tuli toissa viikolla palaveripyyntö viikolle 5, ajattelin meilin matkanneen jossain viikkokaupalla, että johan se meni aikaa sitten, mutta sehän menee vasta tänään. Helmikuu on perinteisesti tuntunut lyhyeltä, toivottavasti tämä vuosi ei ole mikään poikkeus.

Kivaa on myös olla (omasta mielestään) rento äiti! Olin aika varma, että minusta tulee tolkuton sokeripoliisi, mutta ei tullutkaan. Lapsi saa syödä mitä haluaa. Eli jos muutkin syö pullaa niin kyllä Wilsonkin. Eilen meni browniet iltapalaksi, lapsi oli onnellinen. Kaikki olivat onnellisia, rocky road brownies voi tehdä vain onnelliseksi. Onneksi sitä on vielä jäljellä, Wilsonin mennessä päikkäreille otan sen esiin. Ja kameran käyttöoppaan. Ja villasukat.

Nom Nom Nom

Ihanaa lauantaita. Ei mulla muuta.