tag:blogger.com,1999:blog-439687377958293039.post2117098017719956567..comments2023-08-10T18:28:42.524+03:00Comments on Lisää suklaata mulle: Koska peseydyin viimeksi?Veerahttp://www.blogger.com/profile/10025012358247527551noreply@blogger.comBlogger4125tag:blogger.com,1999:blog-439687377958293039.post-34851664746587098172012-06-16T09:43:02.309+03:002012-06-16T09:43:02.309+03:00Toi ryömimisvaihe ja sen opettelu olivat siinä mie...Toi ryömimisvaihe ja sen opettelu olivat siinä mielessä raskaampia, että Wilson ainakin kitisi tosi paljon. Joko se ei päässyt liikkeelle, meni vahingossa väärään suuntaan tai jäi jumiin jonnekin. Nyt kun kropassa on vähän jo hallintaa ja ilmeisesti varhaisen motorisen kehityksen seurauksen myös suoja(?)heijasteet kehittyneet, niin pää ei kolise enää niin paljoa. :)<br />Öisin pyöritään kans joka suuntaan ja konttaillaan pitkin. Mun kokemuksen mukaan yösekoilu vähenee aina kun uusi taito alkaa hereillä ollessa olla hallussa. Mä pidän Wilsonia nukkumassa meidän välissä, koska en jaksa nousta koko ajan kaivamaan sen kättä, jalkaa tai päätä pinnojen välistä.Veerahttps://www.blogger.com/profile/10025012358247527551noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-439687377958293039.post-6653822589399622802012-06-16T09:34:55.507+03:002012-06-16T09:34:55.507+03:00On tää välillä suorastaan sekopäistä. Lapsiakin on...On tää välillä suorastaan sekopäistä. Lapsiakin on vain yksi, joka on tosi helppo, mutta silti. Tai just siksi kun lapsia on vain yksi, tämä rutinoitunut hiekkalaatikkomaaima on mulle vielä niin vieras.Veerahttps://www.blogger.com/profile/10025012358247527551noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-439687377958293039.post-83654546939460748322012-06-16T01:18:31.164+03:002012-06-16T01:18:31.164+03:00Mä niin ymmärrän sua vaikkei Siisseli vielä istuma...Mä niin ymmärrän sua vaikkei Siisseli vielä istumaan itse nousekaan. Mutta kun se viimein tällä viikolla keksi, että kuinka käännytään 'zipsvain' ja erityisesti kuinka ne riivatun kädet saa mahan alta pois jumista, niin meidän päivät meni samoin tein sekaisin. Heti tämän nopean kääntymisen oppimisen jälkeen se keksi kuinka noustaa semikonttausasentoon ja kuinka ryömitään sekä mahallaan että erityisesti selällään. No tämän seurauksena se huutaa 2 minuutin välein jossain pöydän alla jumiutuneena. Ruokailu muuttui samalla kertaa siististä järkyttävän sotkuiseksi. Jopa meidän pikku piski on todennut, että ruuan tähteitä kannattaa odotella olohuoneessa sen sijaan että saa kaiken sen odottamansa ruuan korviinsa. Yöt tuo apina sentään nukkuu hyvin, tosin on oppinut kääntymään ja nousemaan kontalleen myös unissaan. :)Lillukkahttp://lillukoita.blogspot.comnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-439687377958293039.post-88340469786094995782012-06-15T23:49:54.010+03:002012-06-15T23:49:54.010+03:00Pakko tunnustaa, että mulle tuo vaihe oli varmaan ...Pakko tunnustaa, että mulle tuo vaihe oli varmaan raskain. Oli siinä paljon hyvääkin - vuorovaikutuksen kehittyessä oli mahtavaa äitiysloman viimeisinä kuukausina lölliä sängyllä ja hupsutella vauvan kanssa - mutta se ruokailurumba. Voi hyvä luoja. Ja kaiken lisäksi meillä on vielä ollut aika helppoa.Liinahttps://www.blogger.com/profile/04038062090546541015noreply@blogger.com