
Jos räntä ei varsinaisesti kuulu suosikkeihini niin eipä niin erityisesti lukeudu myöskään lumi. Paitsi että tekisi mieli kiljua riemusta kun maa on jo ihan valkoinen. Lisää, lisää!
Ensimmäistä kertaa moneen viikkoon kaamosmasennustunnelin päässä näkyy valonpilkahdus eikä sängystä nouseminen tuntunut ajanhukalta. Pikkasen jo ehti hirvittää kun vuoden pimeimpään kohtaan on vielä monta viikkoa. Älkääkä käsittäkö väärin, mieleni ei ole maassa, elämäni on iloa täynnä. Fyysinen jaksaminen on vain koetuksella pimeyden keskellä. Lämmöllä jo odotan jokavuotista kaamosunettomuutta, hehheh..
Pakkastakin taitaa olla tai ainakin tuulee niin kovin, että voin vihdoin laittaa uuden talvitakin päälleni.
Toivottavasti lunta on huomenna jo niin paljon, että päästään pulkkamäkeen. Tarvitaan vain pulkka, onneksi Etola on muutaman sadan metrin päässä. Wilson saa vauvapulkan synttärilahjaksi ensi viikolla, kiskon sitä siinä sitten joka paikkaan.