Slider

Matkalla mielikuvitusmaailmaan

tiistai 6. lokakuuta 2015

Ennen muinoin Facebookissa katsottiin kissavideoita, heiteltiin kavereita lampailla, jaettiin liikuntasuorituksia rehvastelumielessä ja kaikkien suurin ongelma oli suomenkielisen version puuttuminen kun kaikki tilapäivitykset alkoivat englanniksi is. Sitten jengi alkoi nillittää urheilusta, lapsista, lounaista ja lomavarpaista ja feedit täytti hukkuneet pakolaiset, talousongelmat ja rasismi. Paula Noronen kirjoitti aiheesta osuvan kolumnin viime viikon Helsingin Sanomiin.
Mutta aivan kuin Norosen, myös minut yllätti some tänä aamuna varsin valoisasti. Blogikaverini La Petite Princesse -blogista jakoi seinällään kolmevuotiaan tyttärensä aamuisen innostuksen:
"Elsa on käynyt yöllä meidän pihalla!
..sanoi 3v frozen-fani, kun syksyn ensimmäisen huurteen pihalla näki."

Oi mitkä ilon ja nostalgian kyyneleet tuo elämää täynnä oleva huudahdus silmiini nostikaan! Ajatelkaa miten iloiseksi lapsi on tullut ajatelleessa Elsaa omalla takapihallaan?

Lapsuuden parhaita puolia on mielikuvitusmaailmat ja niistä unelmoiminen. Tuo pienen tytön lausahdus nosti kananlihana iholle sen lapsuuden tunteen, kun niin toivoi, että ne lempisatujen sankarit tulisivat ja veisivät mennessään. Sen ihanan kaipuun muumien ja muiden satuolentojen luo. Kun metsässä saattoi nähdä keijujen lentelevän ja jokainen kanto ja kolo oli potentiaalinen maahisen tai menninkäisen asumus. Ja ne kaikki lukuisat leikit, kun todella oli idoleittensa seurassa.

Meilläkin asuu 3-vuotias Frozen-fani, siinä määrin asialleen omistautunut, että on päiviä kun hän ei ole Wilson vaan Elsa ja esittelee itsenä uusille tutuille Elsana. Ja minä annan hänen olla Elsa, aina, heittäydyn leikkiin mukaan. Koska mitä se on keneltäkään pois. Joskus Elsa on myös keiju, silloin selkään laitetaan pinkit siivet, muutoin Elsa-asuun kuuluu leppäkerttuviitta. Ja tietenkin pitää laulaa, Melligou, mellimou, melligou! Eli Let it go. :D Meillä muuten kaksi viikkoa vajaa yksivuotiaskin laulaa sitä, Taakse jää, se tosin hoilaa äggyngää, mutta ei se mellimouta huonompi ole.

Mun lapsille suurimmat inspiraation lähteet mielikuvitukselle löytyvät elokuvista, omassa lapsuudessa kirjoista. Muumit, Maija Poppanen, Takuumiehet, Koiramäki, Viisikko, Vieras aikojen takaa, Belgarionin taru... Maailmoja, joihin olisi halunnut jäädä pysyvästi.

Olen koko päivän tunnelmoinut tätä ihanaa nostalgia ja lasten innostusta ja täysillä elämistä, siinä on opittavaa kaikille aikuisille. Onnekas minä, jolla on kolmin kappalein esimerkinnäyttäjiä. Retki mielikuvitusmaailmaan tekee hyvää ihan kaikille. Tänään en pelaa illalla viimeiseksi Frozen Free fallia vaan haen kirjahyllystä Carlos Ruiz Zafonin viimeisimmän kirjan ja teen pikamatkan jonnekin jännittävään ja epätodelliseen, heittäydyn tarinan vietäväksi ja ehkä seikkailen siellä mielessäni myös silloin kun kirja ei ole kädessäni.


Ei kommentteja

Lähetä kommentti

Blogger Template created by Photographic Elements