Tänään piti mennä katsomaan ystävän ohjaamaa dokumettia huumeäideistä Artisokka-festareille, ulkoilla ja puuhailla mukavia kotihommia.
Yöllä iski kurkkukipu, joten ei tehdä sitten niin mitään kivaa.
Linnoittaudun makuuhuoneeseen (ainoaan kotimme niin siistiin tilaan,
että siellä ilkee pitää silmiä auki) seuranani Vuoden mutsi,
valokuvausoppaita, lankoja ja PvZ iPadillä.
Onneksi Wilsonilla on seuraa isästään, en pystyis nyt yhtään viihdyttämään vähän vajaa nelikuista.
Ja onneksi Wilson nukkuu kunnon päikkärit vain liikkuvissa vaunuissa, sillä se tarkoittaa sitä, että mä saan olla yksin kotona pari tuntia. Yksin kotona ekaa kertaa 16 viikkoon ja yhteen päivään. Mä olen aina rakastanut olla yksin kotona!
Mistä sitä ees tietää onko vauva kipeä jos sille ei tule kuumetta? Ja kuinka huono äiti mä olen jos itse kuumeisena toivon, että lapsikin olisi vähän kipeenä? Mulla on nimittäin sellainen käsitys, että flunssainen lapsi nukkuu paljon. Musta on ihan oikeutettua toivoa paljon nukkuvaa lasta kun on itse kuumeessa. Varsinkin jos lapsi on sellaista huonosti keskenään viihtyvää lajiketta, joka nukkuu vain kymmenen minuutin päikkäreitä.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti