Slider

Kohtaamisia metsässä

tiistai 31. heinäkuuta 2012

Metsässä on mukavaa kun ei tartte joka päivä mennä. Enkä mä varmaan osoittaisi metsässä minkäänlaista reippautta jos sinne pitäis mennä vain puunrunkoja ihaileen. (Mä olen muuten kerran halannut puuta, Italiassa, voimaannuttava kokemus.) Mutta marjojen ja sienten kerääminen saa unohtamaan hyttyset, hirvikärpäset ja kyyt. Erityisesti sienten perässä katse tiukasti aluskasvillisuuden väliin nauliintuneena sitä tulee työnnyttä sellaisin pöpelikköihin, jotka muuten kiertäisi kaukaa.
Sunnuntaisella metsäreissulla sain oivan 12 litran mustikkasaaliin ja mukavasti kantarellejakin. Minä en tunnista kovinkaan montaa sienilajia. Tatti ja kantarelli lienevät ainoat, joista voin olla satavarma. Uskoisin tunnistavani suppilovahveron jos sellaisen löydän ja ehkä myös vaaleaorakkaan, koska se on tämän vuoden sieneni, eikös se niin mene, että yksi uusi laji syksyssä?
Voitte siis myötäelää riemuni kun havainnoin metikössä mustatorvisienen! Ensinnäkin, että ylipäätään silmäni osui pariin yksilöön ja että tiesin mikä se on. Matalampi maastoutuminen osoitti, että iskin todelliseen kultasuoneen, niitähän oli aivan pirusti! Mustatorvisienet olivat vielä aivan pieniä, joten samasta paikasta saanee tänä vuonna vielä mahtavan sadon.
Mustatorvisientä muutamaa astetta tylympi tuttavuus oli käärmes. Olin just paria päivää aikaisemmin nähnyt Porvoossa laumallisen sisiliskoja kaikissa kokoluokissa, joten ensiajatukseni oli, että onpa iso lisko. Kun tätä liskoa oli matanut mustikkamättäässä kolmisenkymmentä senttiä, iski todellisuus tajuntaani ja sahalaita silmääni. En nyt sentään kirkumaan herennyt, mutta muutaman kerran kyllä karjaisin 'Kyy, kyy, KYY!'.
Ukkosmyrskyn iskettyä päällemme, kyynpurema ei enää tuntunut siltä kaikkein kurjimmalta metsätuliaiselta. Mihin metsässä mennään ukkosta suojaan? Ei vamaankaan sen korkeimman puun alle?


4 kommenttia

  1. Mä yllätyin kyyn pienuudesta, kun ekaa kertaa sellaisen näin livenä. Jotenkin odotin sen olevan sellainen kuristajakäärmeen kokoinen. Missään oppikirjoissa ei kyyn kuvissa ollut mitään vertailukohtaa, mihin kokoa olis voinut verrata.

    Mut siis en yhtään ihmettele, että luulit sitä isoksi liskoksi.

    Lapsena mä tykkäsin noista perkaustalkoista. Osallistuin niihin innolla mummun seurana. Nyt Hilja-mummua ei enää ole ja minä laiskana ostan mustikkani torilta tai pakastealtaasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Metsässä kanssani pyllistellyt serkkuni oli suorastaan pettynyt kun sille selvisi, että käärme oli noin 60-senttinen eli kyyksi ihan kohtalaisen kokoinen. Se luuli kans, että vähintään sellainen käsivarren paksuinen ja monimetrinen. :D

      Puolukoita jaksan kans poimia, mutta vadelmat tulee torilta.

      Poista
  2. Taisit pienenä katsoa Anakonda-leffan?

    -ä-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No miten se pienenä lasketaan, olin kuitenkin jo yli 20 kun leffa ilmestyi. :)
      Ja vielä tarkentaisin, että se oli kyllä serkkuni kun oli pettynyt käärmeen muka pieneen kokoon. Minä olen nähnyt kyitä ennenkin.

      Poista

Blogger Template created by Photographic Elements