Olen joutunut jonkinlaiseen oravanpyörään. Joka ilta päätän, että aamulla nousen heti kun Wilson herää, riippumatta siitä onko kello kuusi vai kahdeksan. Joka aamu päätän, että illalla menen ajoissa nukkumaan. Joka aamupäivä päätän, että hoidan kotihommat Wilsonin aamupäiväpäikkäreiden aikana.
No. Aamuisin en niin mitenkään jaksa nousta. Koitan imettää jo herännyttä lasta jatkamaan uniaan ja jos se ei tehoa pidän vain silmiä sitkeesti kiinni siihen saakka, että Wilsonin isä nousee puuronkeittohommiin. Ilta ehtii yleensä kääntyä reippaasti yön puolelle ennen kuin olen unessa. Ja nää aamupäivät, nytkin istun tässä koneella yökkäri vielä päällä näitä päätöksiä analysoimassa. Jospa sitä tänään edes pukeutuisi ennen kuin lapsi on taas hereillä.
Ei kommentteja
Lähetä kommentti