#minimalismipeli

Kesäkuussa pelataan minimalismipeliä. Eli roina kiertoon.

Pelin säännöt ovat tässä:

1. Etsi kaveri, jonka kanssa osallistut haasteeseen.
2. Aloita kuun 1. päivä luopumalla 1 esineestä.
3. Esineen tulee olla ulkona talostasi ja elämästäsi keskiyöhön mennessä.
4. Voit myydä, lahjoittaa tai lajitella roskiin.
5. Toisena päivänä esineitä poistetaan 2, kolmantena 3 ja niin edespäin.
6. Voittaja on se, joka pelaa pisimpään.
7. Bonuspisteitä saa kutsumalla lisää kavereita mukaan.

Kavereita löytyy pilvin pimein osallistumalla pelin Facebook-tapahtumaan. Tapahtumasta saa vertaistukea ja siellä voi retostella poistoillaan.

Mä aloitin systemaattisen tavarakarsinnan jo yli vuosi sitten organisoimallani #Kevätsiivous-tapahtumalla. Tuloksia tulee hitaasti ja varmasti ja enempi ajoittaisina ryöpsähdyksinä, mutta nyt on hommaan saatava taas jotain vauhtia ja vipinää.

En kertakaikkiaan jaksa katsella enää mitään rojua missään, en ihmetellä mihin mikäkin kuuluu ja pohtia mistä näillekin paikka. En jaksa jatkuvaa rojujen siirtelyä ja krääsässä kahlaamista. Ihan kaikkein vähiten jaksan ajatella kaikkea tätä tavaraa. Kuluttaa, anteeksi kielenkäyttöni, ihan vitusti energiaa koko ajan pohdiskella erinäisiä kasoja, että mitä näillekin pitäis tehdä. En ehdi ajatella mitään muuta kuin näitä tavaraläjiä. Ajattelisin mieluumin, että mitä kasveja ja miten parvekkeelle istutetaan. Suunnittelisin mieluumin blogipostauksia ja ruokakuvia. Haaveilisin mieluumin kesälomasta ja sen jälkeen koittavasta (osittaisesta) töihinpaluusta. Käsikirjoittaisin vlogia.

Mut ei. Mä pohdin, että miten kaikki tavarat saatais paikoilleen. Tuntuu, etten saa himassa henkeä.

Mä aloitan raflaavasti. 1. päivän poisto on Tuplakupla.

Ostin valaisimen vuosia sitten jonkilaisessa joukkohysteriassa Hulluilta päiviltä, kun niin halvalla sai ja kaikki muutkin osti. Tälle ei ole koskaan ollut missään asunnossa sopivaa paikkaa, enkä mä tykkää sen valosta. Ja lapsille joutuu rähiseen koko ajan, että ei se ole mikään lelu! Ei tuota minkäänlaista iloa. Siis kiertoon ja tilaa vapautui heti noin neliö.

Ostaisin vokaalin

Ostin kierräryskeskuksesta pussillisen magneettikirjaimia. Kirjainvalikoima on suppeahko. Sitä paitsi Wilson on näihin aivan liian pieni. Vokaalittomuudestaan huolimatta pussissa oli kirjaimia runsaasti ja nyt niitää on joka paikassa.

Viikkokalenteri

Askarsin seinälle hienon viikkokalenterin. Tarkoitus oli hankkia kirppiksiltä vanhoja kehyksiä, mutta puolen vuoden etsimisen saldo oli vain kaksi kehystä, joista toisen onnistuin rikkomaan jo kotimatkalla kirpparilta. Kun vastaan tuli (kirppiksellä) uusia kehyksiä juurikin puuttuvien verran, en aikaillut vaan ostin ne itselleni. Pienen aikailun jälkeen kalenterinkin on nyt seinällä. Kannatti siis säilyttää tuota hienoa lahjapaperia melkein vuosi ja koska ei ole juuri mitään mitä ei jeesusteipillä korjaisi, niin kummatkin vanhat kehykset ovat päässeet mukaan.

Lopputulokseen olen erinomaisen tyytyväinen varsinkin kun monen päivän etsimisen jälkeen löysin Itiksestä vesiliukoisia tusseja. Kalenterin ainut huono puoli on, että sille ei juuri ole (vielä) käyttöä. Meille perheen aikuisille kun on tärkeämpää tietää toistemme menot hyvissä ajoin. Eiköhän viimeistään sitten kun alkaa päivähoidot, muskarit ja muut, niin tämäkin pääse todelliseen hyötykäyttöön.

Idea ei muuten ole omani.

Tyynypatja ja lippunauha

Nostin alkuviikosta ompelukoneen esiin ja tulostakin on syntynyt. Askarsin mm. elämäni ensimmäisen lippunauhan. Lippujen ompeleminen oli helppoo kuin mikä, mutta lippujen kiinnittäminen vinonauhaan kokeili kärsivällisyyttä. Lopputulos on kuitenkin niin kiva, että seuraava on jo tuloillaan. Käytetyt kankaat ovat joskus palvelleet pussilakanana, miesten paitana ja verhona.

Helpoista helpoin projekti oli tyynypatja. Kirppiksiltä hankitut tyynyliinat vaan reunasta yhteen ja Ikean halvimmat tyynyt sisään. Tämän idean olen alunperin nähnyt Pinterestissä. Alkuperäisen mallin mukaan tyynyjä on viisi, mutta muistin tyynyliinojen määrän väärin. Mut äkkiäkös sitä tuohon lisää parit tyynyt kun sopivat liinat tulevat vastaan. Kolmen tyynyn malli on täydellinen kolmioksi taitettuna ja sohvan päätyyn sijoitettuna. Sohvalla makoilu ei ole koskaan ollut yhtä mukavaa.

Joulu mielessä

Näinpä hyvinkin. Vaikka kuinka yritän olla ajatelematta joulujuttuja ennen lokakuuta, niin ei onnistu. Se on tämä syksyinen tunnelma ulkona. En ole koskaan toteuttanut joulukalenteria Prinsessakeittiön puolella, mutta nyt ajattelin sellaisen kyhätä molempiin blogeihin, joten pitäähän suunnittelu ja toteutus aloittaa toki ajoissa!

Ai minäkö jouluihminen? Ja pakanana vielä sieltä pahimmasta päästä kun mun joulussa ei Jessen synttärit paljoo paina vaan kaikki se ihana tilpehööri ja tunnelma! :)

Käväisin viime viikolla piiitkästä aikaa luottokirppiksellä Laajasalossa. Reissun päätarkoitus oli löytää Wilsonille kurahousut, mutta siellä oli vielä kesäalen loppurysäys käynnissä ja lastenosasto ammotti tyhjyyttään. Miepä siis kolusin tarkkaan kodintekstiilihyllyt ja astiaosaston. Löysin karhu-tölkin, jossa on täysin ehjä kansi. Yleensä näitä ei meinaa millään löytää kansilla ja jos löytää, niin kannet ovat vuosien saatossa hillot ja etikat mädättäneet. Mä säilön näihin lankoja, en hilloja. Hintaa tölkillä oli 15 euroa, lähteeni mukaan normihinta. Astiahyllystä nappasin amerikkalainen Fire King Oven Wearin kulhon 1950-luvulta hintaan 1,50 €.

Päivän parhaat löydöt tein kuitenkin Pelastusarmeijan naapurista itsepalvelukirppikseltä. Punainen emalikattila (n. 3 l) kustansi 9 euroa, ei hullumpaa käyttämättömästä täysin ehjästä kattilasta. Vanha sydäntarjotin irtosi eurolla. Kyllä näistä kelpaa jouluna riisipuuroa ja joulutorttuja tarjoilla!