Urheilusattumuksia

Mulla oli kaksikin postausaihetta, mutten muista niistä kumpaakaan. Sen sijaan muista, että unohdin viimeksi kirpparilla ostaa ne pari vanhaa mittanauhaa, joita en saanut edellisellä kerralla ostettua. Sit on sitä kiitollisuusosastoa kans.

Tuossa illemalla kärryytin Roihuvuoreen Zheng Sushi Bariin hakemaan illallista ja näin matkalla kaksi minua suuresti ilahduttavaa urheilutapahtumaa. Kummastakin tuli pieni kateus reippaudesta, sillä itse en sitten maailmanlopunflunssan ole päässyt juoksemaan:

Hiukan siinä Roihuvuoren kirjaston jälkeen ohitsemme mennä pinkoi rivakan oloinen lenkkeilijä, juoksuhousut, tekninen takki ja hienot uudennäköiset värikkäät tossut. Ihailin kepeää askelta ja hyvää jouksuasentoa, se meni niin lujaakin ja mietin, että koskakohan itse pääsen tuohon vauhtiin tai edes lähelle. Mut se tyyppi juoksi suoraan baariin! Kun me päästiin baarin kohdalle, niin siellä se jo isui terassilla tuoppi edessänsä.

Paluumatkalla näin perheen, jolta karkasi kanootti. Tai joku sellainen melontaväline. Joskus vahingonilo tosiaan on paras ilo. Ei se kanootti siinä kohtaa nyt kauas livu, kunhan kelluu. Eniten huvitti melojien reaktio, naisihmiset, kolme kappaletta, kannattelivat toista melontavehjettä hätääntyneinä ja huusivat kaikki Eeroa ja ilmeisesti tämä Eero käveli rannalla eksyneen oloisena edestakaisin. En kehdannut jäädä tuijottamaan miten episodi päättyi. Ei näkynyt edes yhtään sorsaa, joiden ruokkimista olisin voinut teeskennellä, joten oli pakko jatkaa matkaa.

Kiitollisuuspäiväkirja, tänään olen ollut kiitollinen ainakin seuraavista asioista:

1. Zheng Sushi Bar. Ihanaa, että lähistöltä löytyy jotain niin hyvää, ilman kyseistä ravintolaa olisin ehkä tänäänkin syönyt pakastepitsaa.
2. Linnut. Mä tykkään linnuista tosi paljon, kaikista linnuista. Tämä tuli mieleen kun näin kevään ekat hanhet. Hanhenpaska on toki ärsyttävää, mutta ei ne itse hanhet, ihanat pullukat! Mutta ilman lintuja kaupungissa kuuluisi vain liikenteen kumina ja humina, linnut saa huomion kiinnittymään muualle.
3. Vuodenajat. Vaikka talvi ei ole erityisesti mun makuun, niin onhan se ihanaa seurata miten luonto muuttuu ja mukautuu eri vuodenaikoina.
4. Wilsonin isä, meillä oli tosi mukava päivä.

Ilmoja pitelee

Kun juoksemaan ryhtyy, on pingottava säässä kuin säässä. Muuten löytyy aina ilmastollinen tekosyy maata kotona sohvalla ennemmin. Ja jottei lenkkipolulla niin kyrsisi, niin pitää vaan olla välittämättä. Lätäkköjä ei väistellä vaan suoriudutaan määrätietoisesti eteen päin. Jos nyt ihan valtava helposti kierrettävissä oleva järvi osuu eteen, niin voihan sitä yrittää väistää.

Tuorinniemi 16.3.2012 klo 17.40

Tuulta, pakkasta, aurinkoa ja sadetta kaikissa muodoissansa torjun Vitaliksella. Tuote ei estä paleltumia eikä aurinkonpolttamia, mutta ehkäisee tehokkaasti kaikenlaisia ikäviä tuntemuksia naamassa. Ja tuoksuu niin ihanasti lapsuudelta!

Näin keväällä joka paikka on täynnä lumien sulamisen sivutuotetta, sitä ihteensä. Koiranpaskakasoista on pakko välittää. Siksipä ylväästä juoksuasennosta, jossa keskivartalon tuki on täydellinen, kädet rytmittävät juoksua ja jalat jouduttavat kuin siivet, on ihan turha edes haaveilla. Meno näyttää enempi tältä:

Juoksukoulu

Tavoite 1: Kahden kuukauden päästä juoksen 10 kilometriä kuolematta kertaakaan matkalla.

Tavoite 2: Juoksen sen 10 kilometriä vanhoissa juoksuhousuissani pelkäämättä, että ne repee ja ilman, että puistonpenkitkin nauraa.

Porin kaupungin ohjelmalla mennään, se on mulle just hyvä. Ei ole liian rankka eikä pääse jo toisella viikolla kyllästymään liian iisiin ohjelmaan. Rapakuntoisena kun aloittaa, niin suurin ilo koko touhussa on hirvittävällä vaudilla kasvava kunto. Siitä onkin jo aikaa kun viimeksi juoksin.

Tarkoittaakohan noi hemmoittelukehoitukset, että syö kokonainen juustokakku ihan yksin?

Tuorinniemen uimaranta 13.3.2012 klo 7.20