Villamyssy

Superhelppo kypärämyssy neuloontuu yhdessä illassa ja aikaa jää muuhunkin. 

Minä käytin kaksikertaista Dropsin Alpacaa, mutta tämä ohje luonnistuu langasta kuin langasta.

Tarvitset mittanauhan, pehmeää villalankaa, pitkät puikot, sukkapuikot ja parsinneulan.

Käytän esimerkinä omaa tekelettäni, suluissa lukemat.

Mittaa lapsen pään yli korvien edestä leukaperästä leukaperään, mielellään hiukan leukojen alle (35 cm). Katso lankakerän vyötteestä neuletiheys (17) ja laske tarvittavat silmukat lapsen pään mukaan (60). Ota lankaan sopivat puikot (5mm).

Luo silmukat pitkille puikoille ja neulo 2 cm joutinneuletta tasona, 2o, 2n. Jatka sileää neuletta. Älä neulo kerrosten ensimmäisiä vaan nosta puikolle. Mittaa taas lapsen pää otsalta päälaen yli. Neulo sileää tämä senttimäärä (14cm).

Aloita kavennukset. Loput piposta tehdään kuin sukkien kantapää. Laske kuinka monta silmukkaa tekee 8-10 cm (12). Vähennä tämä silmukkamäärä kokonaissilmukkamäärästä (48) ja jaa kahtia (24). Reunoille jää siis 24 silmukkaa ja keskelle 12. Neulomme tästä eteen päin vain näillä keskimmäisillä jotka yhdistetään reunoihin kaventaen eli neulomalla kaksi silmukkaa yhteen.

Neulo reunan silmukat (24) ja keskiosasta yhtä vaille kaikki (11). Neulo kaksi seuraavaa silmukkaa yhteen. Käännä työ. Nosta ensimmäinen silmukka puikolle neulomatta. Neulo taas yhtä vailla kaikki silmukat (11) ja kaksi seuraavaa yhteen. Käännä työ. Nyt erotat työstä keskiosan ja reunat. Keskiosan, takaraivon, viimeiset silmukat neulotaan aina yhteen reunan, ohimoiden, ensimmäisten kanssa. Jatka kunnes ohimoilla ei ole enää silmukoita jäljellä.

Nosta myssyn helmasta silmukat sukkapuikoille. Luo leuan alla sama määrä silmukoita kuin keskiosassa, takaraivolla on (12). Neulo joutinneuletta suljettuna muutama sentti. Päättele mahdollisimman löyhästi.

En ole mikään neuleohjeen kirjoittaja, ei niin mitään kokemusta, mutta eiköhän tuosta nyt jonkun tolkun ota vaikkei mikään neulojaguru olisikaan.

Ja kuten kuvista näkee, niin pingotus ja höyrytys ei jotenkin ole mun juttu..

Suuri talvivaatehuijaus

Miepä pakkasin Wilsonin kärryyn ja käärin itseni paksuun takkiin ja kaulahuiviin ja suuntasin kaupungille haistelemaan näitä talvi- ja välikausivaatetuulia. Sukkia en itselleni pukenut vaikka mieli teki kun lämpömittari näytti auringossa 15,1 astetta.

Keväällä oli joka putiikin myyjä sitä mieltä, että talvikamppeet pitää ostaa sitten heti elokuussa, kun muuten ne loppuvat. Kieltämättä tyhjältä näytti, missään ei oikein talvivaatteita ollut. Ja selvishän se, että ne eivät ole vielä edes tullet kauppoihin. Perkuleissön mä sanon. Kengissä sama tilanne. Olisin halunnut hyödyntää Stockmannin kanta-asiakasalennuksen kenkäostoksilla, mutta ei siellä mitään ollut. Ensi viikolla tulee. Ehkä. Suurta kusetusta siis.

Löydettyäni ihan omasta kaapista syksyyn sopivan takin, aloin elätellä varovaisia toiveita ruskeiden housujen löytymisestä. Voitte siis kuvitella riemuni kun Stockalla silmääni osui heti ruskea takki ja lähemmällä tarkastelulla takin sisältä paljastui housut samaan kohtuulliseen hintaan. Vedenpitävyyttä koskeviin tiedusteluihin vastattiin, että liimaukset eivät ole yhtä hyvät kuin sadevaatteissa, mutta yhtään ei ole palautettu, että olisi läpi kastunut. Jahaa. Myöhempi opiskelu paljastaa asun olevan tuulta ja vettä hylkivä. Eli ei siis vedenpitävä. Aivan sama, soma on.

Pistetään vielä menemään kiitokset Kampin Polarn O. Pyretin myyjälle. Sain todella ystävällisen ja asiallisen luennon syksy- ja talvipukeutumisesta ilman mitään tuputusta. Minähän en kertakaikkiaan harrasta mitään talviurheilua enkä liiemmin ulkoiluakaan. Seuraavaksi voinkin alkaa ahdistua omasta talvipukeutumisestani. Huoh.

Yksin kotona

Aika luksusta, kokonainen päivä yksin kotona. Tein tietenkin kaikkea epäkiinnostavaa kuten siivosin koko kämpän. Kyllä se oli jo sen tarpeessakin, lapsiparka joutuu konttaamaan ties missä murusissa. Mut ei eipä konttaa enää kun pesinkin lattiat. Aamulla sen suusta löytyi joulukoriste, en käsitä.

Lounaaksi söin hillomunkkeja ja join tosi monta kuppia kahvia. Siivouksen lisäksi ehdin istua tietokoneen äärellä luvattoman kauan ja neuloa.

Nyt olen melkein yksin kotona kun Wilson nukkuu ja isänsä lähti Pitkä kuuma kesäklubille. Teetä ja neuloomus.

Ja arvatkaapa, kaivoin esiin sen rumaksi muistelemani ReimaTecin ja se ei ollutkaan ruma! Käyttämättömänä kirppikseltä 15 euroa, ei hullumpaa. Mutta ihan parhautta oli, että kaapista löytyi toinenkin ReimaTecin talvihaalari ja Polarn O. Pyretin välikausitakki. Olin saanut ne, joten nolokseni en muistanut niitä enää.

Tämä toinenkin haalari on ihan hyvässä kunnossa vielä ja takki kuin uusi. (Kiitos ihana Eppu!) Pitää vain hankkia takkiin sopivat henkselihousut. Suuntaan kirppikselle etsimään Rukkan sadeasua, eiköhän sellainenkin vielä löydy oikeassa koossa ennen kuin syysmyrskyt alkaa. Kengät ostankin nyt hyvillä mielin uudet kun säästin kaapin kätköissä vaikka kuinka paljon.

Eikä tässä vielä kaikki, keväällä neulomani villahaalari, johon en koskaan saanut aikaiseksi ommella nappeja, on ihan sopiva sekin! Hiha ehkä vähän lyhyt, mutta äkkiäkös siitä resorin purkaa ja neuloo uuden tilalle. Napitkin on valmiina tuossa pöydällä, olleet koko kesän, tuikkukuppiin huolella säilöttyinä.

Talvitamineista

Nyt olis vissiin varustelun aika. Nimittäin talvivarustelun. Mutta en edelleenkään ymmärrä kaikenmaailman välikausia ja windfleecejä ja ties mitä. Jos mulla olis rahaa, niin marssisin Polarn O. Pyretin liikkeeseen, törkkäisin Wilsonin jonkun myyjän syliin ja pyytäisin pukemaan sen syksyn ja talven varalle. Enkä siksi, että Po.pin vaatteet olisivat musta erityisen kivoja, mutta ihan vain siksi, että se olisi kaikista helpointa.

Kaapista löytyy jo kirppikseltä ostettu ReimaTec, mikä lie siinäkin ero pelkkään Reimaan. Pitäisi kaivaa se esiin ja sovittaa Wilsonille päälle. Äitiyspakkauksen haalari saattaa olla vielä tallella, mutta eikös se ole sellainen vaunussa pötköttelyyn tarkoitettu asia?

Hankkimani ReimaTec oli halpa, muttei järin kaunis. Jos haluaa kauniin, niin pitäisi pulittaa hyvinkin sata euroa. Siis sata v....n euroa vermeestä, joka syksyllä roikkuu lapsen päällä ja keväällä kinnaa. Vai? Meneekö sama haalari muka sopivana koko talvikauden? Meneehän, jooko?

Entäs kuravaate? Kuulemani mukaan perinteinen kumirukka on kauheen ikävä. En käsitä miksi. Vai käykö nykyiset talvihaalarit kura-asustakin, nehän on vissiin vedenpitäviä?

Ja missä on baby slim? En halua pukea paljon liikkuvaa laihaa vauvaa baby baggieen. Tai ehkä mä oon vaan ihan pihalla tässäkin kohtaa ja siinä bägissä onkin kauhian kiva istua ja liikkua eikä laihakaan vauva huku sellaiseen ollenkaan.

Haalarin alla pitää varmaankin olla erilaista villakerrastoa, sellaiset osaan onneksi neuloa söpöt itse. Villasukkia ja villalapasia tekee varman isoäiti niin paljon kuin vaan ikinä tarvitaan ja villaisia myssyjä neulon muutaman. Mut onkohan nekään hyvät? Vai pitäiskö olla joku weather proof baby commando, että pärjätään koko talvi?

Talvihan ei ole vielä lähelläkään (syksy on, eli ilmeisesti se välikausi), mutta kuulemma kaikki haalarit ja muut loppuu jo elokuussa.

En kestä. Ahdistaa. Haluan muuttaa Sisiliaan.

Olispa aina kesä. Ja vähän pienemmät silmäpussit.

Seppälä Baby

Tässä ei niin mitenkään pitänyt käydä näin. Että mä hurahdan vauvanvaatteisiin. Kun ole koskaan hurahtanut aikuistenkaan vaatteisiin, ne olisivat sentään (ainakin suhteessa) edullisempia ja ainakin pidempi-ikäisiä. Mitä järkee on hurahtaa johonkin, josta on iloa noin kaksi kuukautta?

No näin nyt kävi. Ja kun menin Seppälään katsastamaan baby-mallistoa, niin eihän siitä mitään tullut, että olis vain yhden artikelin ostanut tai jopa ei yhtäkään.

Vaatteet olivat kovasti mun mieleen, ihaniä värejä ja kuoseja. Ostoksista mun lemppari on tuo pilkullinen kesähattu.

Itelleni ostin ihanan roosat kumisaappaat. Kerrankin voi olla iloinen, että loppuviikolle luvataan vesisadetta. Näihin vois halutessaan vaihtaa nauhat.

Linssiluteet

Vai kuin kaksi marjaa?

Paita Wilsonin päällä on kirppisostos, Name It:in alunperin kesähaalari koossa 62. Koska koko 62 on auttamattomasti liian pieni kesällä (ainakin luulen näin), leikkasi äitini haaruksen vaatteesta pois ja ompeli haalarin paidaksi. 

Pöllö on Franck & Fischerin, Pikku Mineasta Lapsimessuilta ostettu. Wilsonilla on jo tällainen tuttinauha, joka olisi ihan varmasti lempilelu, mutta musta se on vähän vaarallinen, varsinkin jos Wilson saa sen käsiinsä ilman tuttia.

Testasin näitä messuilla: näytin Wilsonille erilaisia, vain tämän pöllön kohdalla nousivat kädet ilmaan ja naamalle syttyi nauru. 

 

Kirppisostokset

Herttoniemen pihakirppiksellä oli ihanaa! Aurinko helli, törmäsin tuttuihin, ja mikä parasta, se oli just niinku kirppiksen pitääkin, eli ei ylihinnoiteltua roinaa, eikä (juuri lainkaan) ammattimyyjiä. Ihan mieletön tunnelma oli koko ihanassa kaupunginosassa. Mä olen käynyt siellä yläasteen ja lukio, joten alue on nostalgisesti lähellä sydäntä.

Mä repäisin 60 euron budjetilla. Ajattelin, että jos löydän jotain superihanaa tai vinyyliharvinaisuuksia, niin ei ole sit ainakaan pikkurahasta kiinni.

Näin mun kävi:

Vihreä kesätakki (H&M) 4 euroa. Kirkas vihreä väri ei kyl pääse ollenkaan oikeuksiinsa näissä kuvissa..

Ruskovillan silkkinen kypärämyssy 3 euroa.

Bellinon pehmokirja 2 euroa. Wilson rakastaa kirjoja ja tällaisesta pehmoversiosta saa itse käännettyä "sivua" ja sitä on niin mukava lukemisen ohessa imeskellä. Vien mummilaan, en jaksa kuljettaa mukanani säkillistä leluja aina kun ovesta ulos astutaan.

Ruskea froteemekko apilakuvionnilla 2 euroa.

Iso olkalaukku (H&M) 0,50 euroa. Edellisen omastajansa mielestä varmaankin pesussa kulahtanut, mun mielestä hienosti patinoitunut. :) Niinhän se menee, et toisen romu on toisen aarre.

Vaaleansininen polka dot -yökkäri 0,50 euroa. Ihanan pehmeäksi pesty.

Anorakki (Zara) 3,50 euroa.

Ikuinen vaatekriisi

Tulispa kesä ja helle ja loppuis tämä iäinikuinen 'mitä vauvalle päälle' -ongelma. Musta sillä on  aina kuuma, niska on ollut viilee kerran ja silloinkin oli yö ja Wilson oli potkinut peiton päältään.

Tähän mennessä ollaan kuljettu toppahaalarissa, tosin hyvin kevyessä sellaisessa. Alla sisävaatteet, päässä kypärämyssy ja villapipo ja käsissä rukkaset. Vaunuissa on mukana villapeitto, makuupussia ei olla käytetty aikoihin kun Wilson ei juurikaan enää makaa vaunuissaan.

Sitten on kaikki se terminologia, mainittakoon nyt välikausi ja windfleece. Onko välikausi niinku sama kuin aikuisten kuori? Windfleece, tarvitaanko sitä todella ja jos tarvitaan niin voisko joku kertoa mikä se on? Ja nallepuku vai oliko se karhupuku, joidenkin vauvoilla oli niitä talvella ja se tuskin on haalari, jonka hupussa on korvat? En kestä tätä teknistä varustelua. Haluan vain ranskalaiseen tyyliin takin, jonka voi pukea vaatteen kuin vaatteen päälle, laittaa jalkaan pienet tossut ja lapsi on söpö kuin sika pienenä. Sehän istuu rattaissaan, maahan en ajatellut Wilsonia vielä laskea hiekkaa sisuksiinsa ahtaamaan, eihän se osaa edes istua itse.

Tästä vaatevarustelusta taitaa tulla mulle vitutuksen kestoaihe..

Eilen tein kierroksen Kampin lastenvaateliikkeissä. Kaikkien niiden sysirumien mutta niiiiin käytännöllisten lukuisilla patentoiduilla teknisillä ominaisuuksilla kuorrutettujen ja täytettyjen asujen joukosta löytyi yksi katseenkestävä malli. Mutta 79 euroa semirumasta takista, joita joutuu ostaan vuodessa jonkun neljä kappaletta?!

Mut kai näitä vauvanvaatteita voi ajatella myös sijoituksina. Huuto.netissä mm. Me&I:n käytetyt haalarit pienellä konttauskulumalla maksavat vähintään saman verran kuin uudet. Ja Name It:in tämän kevään pilkullisesta takista pyydetään 25 euroa kun se olis maksanut uutena tasan alle, olis edes uusi, mutta käytetty sekin. Ei mahdu mun ymmärrykseen miten jonkun rätin, varsinkin vauvojen rätin, arvo voi käytössä nousta.

Pikkuväen alerekistä löytyi just se mitä etsittiin, Sucre d'Orgen koon 67 hillityn värinen a-linjainen hupullinen pieni takki, käy mekon ja housujen kanssa ja nimiäis lahjaksi saadut minikokoiset Shepherdit tai Uggit ovat kuin piste iin päällä. :)

Me&I:n pilvitunika koossa 74/80 toimii oivasti mekkona vähän pienemmällä ihmisellä. Sitten kun tää jää pieneksi, laitan myyntiin Huuto.nettiin ja lähtöhinnaksi jonkun 35 euroa. Kuvailuun vaan, että haalistunut merkille ominaiseen tapaan, kaksi pientä tahraa, mutta ei haittaa käytössä.

Ihanaa, että nämä ovat vielä sopivat. Nyt niitä voi paremmin käyttääkin kuin talvella, ei tällaisia pidä pakata piiloon haalareiden ja vaunujen uumeniin. Itse en olisi tällaisia raaskinut ostaa, mutta sitä varten ovatkin ihanat serkut!

Takin pukemisen aikana malliin iski väsymys, joka vaihtui hyvin pian raivoksi.

Sitten vaan miettimään mitä ihmettä lapselle päälle vappupiknikille, missä se pitää laskea maahankin. Huoh. Jos ottaa mukaan lampaantaljan ja toivoo lämmintä säätä, niin eikö tuolla takilla ja sen alle puetulla villahaalarilla pärjää? Pitäis vaan ommella haalariin napit..

4 kk

Wilson täytti eilen neljä kuukautta. Viime viikolla se oppi kääntymään vatsalleen. Toistaiseksi käännös onnistuu vain vasemman kyljen kautta. Tarve päästä liikkeelle on kova eikä sinnikäs yritys ole ollut täysin tuloksetonta, välillä onnistuu jopa ryömiminen. Kohta se muuttaa pois kotoota.

Aiemmin mainitsemani Phister&Philinan potkari päätyi epäilyksistä huolimatta omaan käyttöön. Vaatteen malli on sopiva laihalle vauvalla ja vaikka se onkin vielä pikkaisen iso, pysyvät kädet ja jalat hihoissaan ja lahkeissaan. Meidän 68-senttisten vaatteiden varannot koostuvat lähinnä mekoista, joten jotain muutakin on kiva kaapissa olla.

Meillä meni koko viime viikko neljän seinän sisällä. Ei paljoa painanut takatalvet kuumeväristyksissä ja yskänkohtauksissa kärvistellessä. Wilsoniin räkätauti tarttui loppuviikosta ja sille kamalalle, mutta niin käytännölliselle Friidalle on ollut käyttöä. Kun lauantaina vihdoin ryömimme ulos lasaretistamme, menetti Wilson päiväunensa. Ei kai sitä millään malta nukkua kun maailma on sittenkin edelleen olemassa. Niin kauan kuin yöllä valvon vain minä en aio ottaa mitään stressiä vaikka vauvan yhteenlaskettu päiväuniaika ei vuorokaudessa juuri tuntia ylitäkään.

68

Otin eilen ekan 68-kokoisen vaatteen käyttöön, kaikki pienemmät yökkärit oli pesussa. Vaate näytti tosi isolta, mutta olikin kauhukseni ihan sopiva! Kohta se muuttaa pois kotoo.

Tänään kaivoin ne esiin loputkin vain todetakseni, että tässähän joutuu vaatekaupoille.

Kuvissa ihanat Brysselin-tuliaiset.

Näillä kahdella on aina jotain keskustelua tutista, että kenelle se oikeesti kuuluu.