Rairuoho

"Miksi te mua katsotte?? Tuo ruoho oli jo tuolla lattialla kun minä hyppäsin tähän.."

Apinapeitto vauvalle

Vauvanpeitto jälleen, minkäs sille mahdan, että sukuun pukkaa vauvoja kuin liukuhihnalta konsanaan. Tein jotain aivan erilaista kuin aiemmin jo kolmeen kertaan nähdyt raitapeitot (1, 2 ja 3) (niitä tulee vielä yksi omalle vauvalle).

Ja nyt on todettava ihan rehellisen vilpittömästi, että mitään näin hienoa en ole koskaan omin pienin kätösin tehnyt! Olen erinomaisen ylpeä itsestäni

Peittomalli on täältä, Pinteristin kautta bongattu. Alkuperäisessä kääntöpuolen kangas näytti jotenkin heppoiselta, joten tein toisen puolen omasta päästäni.

Työohje:

Tarvikkeet: puuvillalankaa sopivaa puikolle 3 ja puoli. 3 ja puolen pitkät puikot, pyöröpuikot ja sukkapuikot, pala kangasta.

Tekemäni peiton koko on noin 55x70cm.

Neulospuoli:

Luo pitkille puikoille 138 silmukkaa.

Neulo 10 kerrosta aina oikein, vaihda pyöröpuikoille jossain vaiheessa.

11. krs: neulo 7 silmukkaa oikein, *5 oikein 2 nurin* toista 17 kertaa, 12 oikein

12. krs: neulo 7 oikein, *5 nurin, 2 oikein* toista 17 kertaa, 5 nurin, 7 oikein

13. krs: kuten 11

14. krs: kuten 12

15. krs: kuten 11

16. krs: kaikki oikein

Toista kerroksia 11.-16. 35 kertaa.

Neulo lopuksi 10 krs aina oikein, päätellen samalla.

(Peitossa 220 kerrosta)

Kangaspuoli:

Luo 138 silmukkaa pitkille puikoille "kehystä" varten.

Neulo 9 krs aina oikein.

10. krs: neulo 7 oikein sukkapuikolla, laita puikon päihin esim. kumilenksut stoppareiksi. Päättele 124, neulo 7 oikein sukkapuikoll, käännä työ, neulo tämä reuna ensin.

Neulo sukkapuikoilla 209 kerrosta aina oikein. Siirrä stopparit tälle puikolle. Älä katkaise lankaa.

Neulo toinen reuna samoin, huomaa, että neulominen aloitetaan työn sisäkulmasta. Katkaise lanka neulottuasi 209 kerrosta.

Luo pitkille puikoille 124 silmukkaa.

210. krs: neulo aloitusreunan 7 silmukkaa oikein, jatka samalla langalla pitkille puikoille luomillesi silmukoille, neulo ne kaikki ja jatka toisen reunan 7 silmukkaa samalle puikolle aina oikein.

Neulo 9 krs aina oikein, päättele viimeisellä kerroksella.

Virkkaa peitto ja kehys reunoistaan yhteen kiinteillä silmukoilla. Päättele langat ja pese työ.

Mittaa kuivunut työ ja leikkaa kankaasta samankokoinen pala. Kiinnitä kangas huolella nuppineuloilla peiton ja kehyksen väliin. Ompele reunat käsin.

Tärkeää: myös kankaan pitää olla kertaalleen pesty, jotta vältytään kaikenlaisilta kutistumis- ja vanumisongelmilta tulevissa pesuissa.

Vähemmän tärkeää: käytin trikookangasta, mutta kahden venyvän materiaalin yhdistäminen ei ollutkaan niin helppo kuin ensin ajattelin. Ei missään nimessä mahdotonta, keskittymällä vältin kaikki karikot ja kiroilut. Ompelin kankaan kiinni neulokseen käsin, jotta ommel hieman joustaisi ja ennen kaikkea, ettei vaan olisi sattunut mitään aluslanka vetää- tai vastaavia katastrofitilanteita.

Masuasukki ja selkäpiitä karmivaa muuta kauhua

Masu, salamatkustaja, masuasukki, rakkauspakkaus, tarrasukkia, vaavi, vauveli ja mitä näitä karmeuksia nyt on, välillä tuntuu, että loputtomasti. Kohta mie yrjöön!

Se on perkele sikiö ja se kasvaa kohdussa. No okei, voi sanoa vauva ja maha, mutta siinä menee raja. En käsitä miten joku pystyy lässyä yllä luetellulla tavalla, vihaan kaikkia ilmaisuja yhtä lailla. Että kutsuisin omaa mahaani masuksi? Ehkä se on ne raskauden pehmentämät aivot, mä olen onneksi sitten pysynyt skarppina.

Tänään saatoin töissä syyllistyä pieneen kivahdukseen, kun kolleega tervehti mua kutsumalla vauvamasuksi. Enkä siis vähiten masun takia, vaikka olis mulla nimikin.

Puistattaa.

Kuvan taulut eivät liity tapaukseen millään tavalla.

P.S. Vauvat vauvat eivät syö tissiä vaan maitoa.

Aarrelaatikolla

Lapsi löysi aarrelaatikon omatoimisesti. Valvonta petti niin sanotusti. Aarre todellakin, Wilson olisi viihtynyt laatikon sisällön parissa varmasti koko päivän. Se jopa totteli kun sanoin, että sisältöä ei saa viedä pois makkarista.

Korvatulehdus

Wilson sairastaa ensimmäistä kertaa oikein kunnolla. Oli sillä kuumetta viime viikollakin ja muutama ilmeisesti hampaisiin liittynyt nuha on nähty, mutta nyt piti oikeen mennä lääkäriin. Se oli hirvee pettymys kun lääkäriasema ei ollutkaan enää Ruusulankadulla, siellä minä lapsena kävin lukuisat korvatulehdukseni hoidattamassa. Enää korvia ei kuulemma puhkaista kuin hyvin harvoin, minun lapsuudessani se oli sääntö, eilinen lääkäri vahvisti, että silloin muinaisina aikoina oli hoitovirhe jättää puhkaisematta. Trauma.

Saatiin antibioottia, miten ihmeessä sen sais lapseen ilman kyyneleitä?

Tänään on ollut paljon aikaa neuloa. Seuraavan tekeleen pitää valmistua pääsiäiseksi.

Vaatetta narsisseille

Kun tulppaaneihin alkaa jo melkein kyllästyä, tulevat ihanat keltaiset narsissit! Ensin niitä ostetaan sisälle ja sitten parvekkeelle, ne ovatkin parvekkeen komein kasvusto pitkälle kevääseen ennen kuin varsinaiset kesäkukat niin sanotusti puhkeavat. 

Pidän kovasti ruukkunarsissien keltaisista muoviruukuista, lisää kevättä talven viimeisiin henkosiin. Päätin pimpata ruukkuja kuitenkin hieman ja harjoitella samalla reunavirkkauksia. Kolmeen ruukkuun kului minimaalisesti puuvillalankaa, noin kaksi tuntia ja jonkun verran kaksipuoleista teippiä.

Kiitoskortti

Tarvittiin häiden jälkeen kaksi ja puoli vuotta suunnittelua, monen kymmenen euron viuhahdus Sinellin kassalla, 15 metriä silkkinauhaa, haarukka ja kuumaliimapistooli ennen kuin hääkuvakortit alkoivat saavuttaa muotoa.

Siihen päälle vielä muutama viikko ja kunnon flunssa ja vihdoin ne ovat kirjekuorissa! Juuri viimeisen kuoren suljettuani tuli kyllä mieleen, etten tarkistanut onko kaikissa korteissa mukana se kuvakin tai menikö johonkin kuoreen harjoituskappale.

Vielä jos odotan neljä päivää saan kuoriin paskuhuussimerkit. Näen jo ongelman kun mikään merkki ei sovi valittujen kuorien sävyyn..

Koskaan en valita

Raskausvaivoista ei sovi valittaa ellei sikiö tai oma oma terveys ole vakavasti vaakalaudalla. Ymmärrän ja hyväksyn, ketä kiinnostaa venyvä vatsanahka, paine rakossa, peräpukamat ja turvotus, ei niin ketään. Siksipä kun minulta kysytään miten olen voinut, niin kerron vointini olevan mitä mainioin. Tai vähintäänkin, että normaali. Kaikki edelläkin kuvatut raskauden ilot ovat nimittäin normaaleja riippumatta siitä minkälaiseen vointiin ne johtavatkaan.

Neuvolassa kitisen joka vaivaa sydämeni kyllyydestä. Ja täällä. Voin kertoa, että raskaus ei ole mieliolotilani. Elän raskauden muka ihanan ja seesteisen keskikolmanneksen viimeisiä viikkoja. En tunne itseäni kauniiksi, en rakasta pyöristyvää vatsaani ja minuun sattuu aivan saatanasti. Yöni kuluvat vaivalloisesti kylkeä kääntäessä järkyttävissä lonkkakivuissa. Päivästä riippuen lonkkia vihloo myös päivisin ja yhä enenevässä määrin alaselkääni särkee myös. Joinain päivinä en uskalla kumartua etten jää kumaraan ikiajoiksi. Kiitos alaselän, näytän nyt jo vaappuvalta valaalta, mitä enemmän yritän kävellä kivusta huolimatta normaalisti sitä enemmän vaapun. Liitoskivut, nämä on niitä. Ja tätä riemua on edessä vielä yli kolme kuukautta. Helpotusta tuskin on tulossa ennen synnytystä. Päin vastoin, sitä ennen ehdin valitta lukematonta määrää erilaista uutta kremppaa kropassa. Veikkaan, että ei mene kauaakaan kun kukaan ei enää uskalla kysellä vointiani. :D

No on tässä jotain hyvääkin. Tukka kasvaa ja paksunee kohisemalla, ulkonäön kanssa on helppo olla sinut, vaatekriisejä on vähän kun kaikki näyttää päällä samalta, vilkas sikiö tuottaa paljon iloa, sillä sen jokainen liike ilahduttaa.