Tärkeä kuljetus

Wilsonille luvattiin vauvan synnyttyä lahjaksi parkkitalo, Wilson on autotyttö. Vauvan synnyttyä tyttö hurahti nukkeihin, joten parkkitalo on hankkimatta. Sittemmin kiinnostus nukkeihin on laantunut, mutta ei niiden kuljetusvälineisiin.

Vauva saa tänään nimen. Pientä juhlienjärjestelypaniikkia tässä..

Tiistai

Ensimmäinen kirkumisen saattelema heittäytyminen kaupan lattialle, check!

Ne viinirypäleet, jotka minä laitoin ostoskoriin olivat tietenkin aivan vääriä. Note to self: istuta lapsi aina ostoskärryyn, älä kuvittelekaan, että pienetkään ostokset onnistuvat ostoskorin ja sinkoilevan yksivuotiaan kanssa. Tai onnistuu jos tykkää kovin hikoilla.

Tämä on muuten se hetki kun pitäisi tyhjätä astianpesukone ja latoa uudet sisään, kerätä lelut koreihin, viikata pyykit, pestä kissanyrjöt pöydältä ja siirtää valokuvat kamerasta koneelle. Minä makaan nyt tässä sohvalla ja syön niitä viinirypäleitä.

Snurre ja trikookude

Mulla on varastossa kohtullisen komia kasa kulahtaneita mustia trikoovaatteita, kuteiksi. Niitä on tullut kerättyä vuosien saatossa ja muutettuakin muutama kerta. (Äly ho-hoi!)

Kesällä tartuin toimeen, raahasin pinoni parvekkeelle, arvelin homman olevan pölyistä ja siksi ulkosalla suoritettavaa. Teroitin sakset ja aloin leikkaamaan. Mutta pilde sentään! Tunnin saksimisen jälkeen parveke oli täynnä mustaa trikoosilpettä, mustaa trikoonöyhtää ja homma on muuten ihan saamarin pölisevää. Silppeen, nöyhdän ja pölyn lisäksi kasassa oli mustaa trikoonauhaa noin viiden ketjusilmukan verran. Mieletön menestys.

Siivosin sotkun, kannoin rääsypinoni takaisin sinne mistä sen otinkin ja suuntasin Snurreen. Snurre on Helsingin mukavin lankakauppa! Hyvän villavalikoiman kruunaa älytön valikoima trikookudetta kaikissa mahdollisissa väreissä ja sävyissä. Kuteen voi ostaa vyyhdissä ja keriä itse tai paria euroa kalliimmalla valmiiksi kerittynä. Trikookuteen hankkiminen Snurresta on sekin kierrätysteko, sillä kude on teollisuusylijäämää.

Snurreen kannattaa varata hyvin aikaa ottaa rennosti koska Snurren leidi on niin mukava, että huomaamattaan on rupatellut tovin jos toisenkin.

Joulu mielessä

Näinpä hyvinkin. Vaikka kuinka yritän olla ajatelematta joulujuttuja ennen lokakuuta, niin ei onnistu. Se on tämä syksyinen tunnelma ulkona. En ole koskaan toteuttanut joulukalenteria Prinsessakeittiön puolella, mutta nyt ajattelin sellaisen kyhätä molempiin blogeihin, joten pitäähän suunnittelu ja toteutus aloittaa toki ajoissa!

Ai minäkö jouluihminen? Ja pakanana vielä sieltä pahimmasta päästä kun mun joulussa ei Jessen synttärit paljoo paina vaan kaikki se ihana tilpehööri ja tunnelma! :)

Käväisin viime viikolla piiitkästä aikaa luottokirppiksellä Laajasalossa. Reissun päätarkoitus oli löytää Wilsonille kurahousut, mutta siellä oli vielä kesäalen loppurysäys käynnissä ja lastenosasto ammotti tyhjyyttään. Miepä siis kolusin tarkkaan kodintekstiilihyllyt ja astiaosaston. Löysin karhu-tölkin, jossa on täysin ehjä kansi. Yleensä näitä ei meinaa millään löytää kansilla ja jos löytää, niin kannet ovat vuosien saatossa hillot ja etikat mädättäneet. Mä säilön näihin lankoja, en hilloja. Hintaa tölkillä oli 15 euroa, lähteeni mukaan normihinta. Astiahyllystä nappasin amerikkalainen Fire King Oven Wearin kulhon 1950-luvulta hintaan 1,50 €.

Päivän parhaat löydöt tein kuitenkin Pelastusarmeijan naapurista itsepalvelukirppikseltä. Punainen emalikattila (n. 3 l) kustansi 9 euroa, ei hullumpaa käyttämättömästä täysin ehjästä kattilasta. Vanha sydäntarjotin irtosi eurolla. Kyllä näistä kelpaa jouluna riisipuuroa ja joulutorttuja tarjoilla!

Suuri talvivaatehuijaus

Miepä pakkasin Wilsonin kärryyn ja käärin itseni paksuun takkiin ja kaulahuiviin ja suuntasin kaupungille haistelemaan näitä talvi- ja välikausivaatetuulia. Sukkia en itselleni pukenut vaikka mieli teki kun lämpömittari näytti auringossa 15,1 astetta.

Keväällä oli joka putiikin myyjä sitä mieltä, että talvikamppeet pitää ostaa sitten heti elokuussa, kun muuten ne loppuvat. Kieltämättä tyhjältä näytti, missään ei oikein talvivaatteita ollut. Ja selvishän se, että ne eivät ole vielä edes tullet kauppoihin. Perkuleissön mä sanon. Kengissä sama tilanne. Olisin halunnut hyödyntää Stockmannin kanta-asiakasalennuksen kenkäostoksilla, mutta ei siellä mitään ollut. Ensi viikolla tulee. Ehkä. Suurta kusetusta siis.

Löydettyäni ihan omasta kaapista syksyyn sopivan takin, aloin elätellä varovaisia toiveita ruskeiden housujen löytymisestä. Voitte siis kuvitella riemuni kun Stockalla silmääni osui heti ruskea takki ja lähemmällä tarkastelulla takin sisältä paljastui housut samaan kohtuulliseen hintaan. Vedenpitävyyttä koskeviin tiedusteluihin vastattiin, että liimaukset eivät ole yhtä hyvät kuin sadevaatteissa, mutta yhtään ei ole palautettu, että olisi läpi kastunut. Jahaa. Myöhempi opiskelu paljastaa asun olevan tuulta ja vettä hylkivä. Eli ei siis vedenpitävä. Aivan sama, soma on.

Pistetään vielä menemään kiitokset Kampin Polarn O. Pyretin myyjälle. Sain todella ystävällisen ja asiallisen luennon syksy- ja talvipukeutumisesta ilman mitään tuputusta. Minähän en kertakaikkiaan harrasta mitään talviurheilua enkä liiemmin ulkoiluakaan. Seuraavaksi voinkin alkaa ahdistua omasta talvipukeutumisestani. Huoh.

Jolie - Organic Health & Beaty

Luin taannoin Chicling-blogista luonnonmukaista ja luonnollista kosmetiikkaa myyvästä uudesta nettikaupasta, Joliesta.

Sykähdyin kaupasta erityisesti, koska naiset kaupan takana toteuttavat unelmaansa. Mikään ei ehkä ole niin kannatettavaa kuin unelmien toteuttaminen, joten pistin tilausta heti kun vain pystyin. Ihan jo siksi, että minullakin on unelmia, joiden toivon herättävän innostusta myös ympärilläni toteutuessaan. Hyvä kiertämään tai jotain.

Tilasin parit rasvat, saippuat ja meikinpuhdistusaineet sekä Wilsonille hammastahnan torstaina ennen juhannusta ja maanantaina sain jo postista viestin, että paketti on noudettavissa. Paketti sisälsi täytteenä/pehmukkeena erehdyttävästi maissinaksun näköisiä putinoita, jotka meilitiedustelun erittäin nopeassa vastauksessa osoittautuivat biohajoaviksi miksilie. Erinomaisia imukkeita biojätteen pohjalle! :)

Olen korkannut vasta jalkavoiteen ja saippuan ja olen erittäin tyytyväinen tuotteisiinkin. Olen siis iloinen, että jonkun unelma on toteutunut ja pistän tilausta sisään varmasti jatkossakin.

Seppälä Baby

Tässä ei niin mitenkään pitänyt käydä näin. Että mä hurahdan vauvanvaatteisiin. Kun ole koskaan hurahtanut aikuistenkaan vaatteisiin, ne olisivat sentään (ainakin suhteessa) edullisempia ja ainakin pidempi-ikäisiä. Mitä järkee on hurahtaa johonkin, josta on iloa noin kaksi kuukautta?

No näin nyt kävi. Ja kun menin Seppälään katsastamaan baby-mallistoa, niin eihän siitä mitään tullut, että olis vain yhden artikelin ostanut tai jopa ei yhtäkään.

Vaatteet olivat kovasti mun mieleen, ihaniä värejä ja kuoseja. Ostoksista mun lemppari on tuo pilkullinen kesähattu.

Itelleni ostin ihanan roosat kumisaappaat. Kerrankin voi olla iloinen, että loppuviikolle luvataan vesisadetta. Näihin vois halutessaan vaihtaa nauhat.

Washi-teippi: lippunauha

Olisko ollut Pinterest, missä ekana törmäsin tähän ihanaan teippiin, paremmin vissiin masking tapena tunnettu (eikös se ole maalarinteippiä..?).

Teipin parhaus on, että se liimaa todella hyvin, mutta irtoaa yhtä hyvin tahroja jättämättä. Tuote on japanilainen ja sitä saa kätevästi netistä tilattua Teippitarhasta. Mä haluaisin teippiä kaikissa väreissä ja kuvioissa, tarvitsisin.

Yhdestä lempiblogeistani löysin ihanan teipistä tehdyn lippusiiman ja sellainen piti itsellekin toteuttaa.

Linssiluteet

Vai kuin kaksi marjaa?

Paita Wilsonin päällä on kirppisostos, Name It:in alunperin kesähaalari koossa 62. Koska koko 62 on auttamattomasti liian pieni kesällä (ainakin luulen näin), leikkasi äitini haaruksen vaatteesta pois ja ompeli haalarin paidaksi. 

Pöllö on Franck & Fischerin, Pikku Mineasta Lapsimessuilta ostettu. Wilsonilla on jo tällainen tuttinauha, joka olisi ihan varmasti lempilelu, mutta musta se on vähän vaarallinen, varsinkin jos Wilson saa sen käsiinsä ilman tuttia.

Testasin näitä messuilla: näytin Wilsonille erilaisia, vain tämän pöllön kohdalla nousivat kädet ilmaan ja naamalle syttyi nauru. 

 

Kirppisostokset

Herttoniemen pihakirppiksellä oli ihanaa! Aurinko helli, törmäsin tuttuihin, ja mikä parasta, se oli just niinku kirppiksen pitääkin, eli ei ylihinnoiteltua roinaa, eikä (juuri lainkaan) ammattimyyjiä. Ihan mieletön tunnelma oli koko ihanassa kaupunginosassa. Mä olen käynyt siellä yläasteen ja lukio, joten alue on nostalgisesti lähellä sydäntä.

Mä repäisin 60 euron budjetilla. Ajattelin, että jos löydän jotain superihanaa tai vinyyliharvinaisuuksia, niin ei ole sit ainakaan pikkurahasta kiinni.

Näin mun kävi:

Vihreä kesätakki (H&M) 4 euroa. Kirkas vihreä väri ei kyl pääse ollenkaan oikeuksiinsa näissä kuvissa..

Ruskovillan silkkinen kypärämyssy 3 euroa.

Bellinon pehmokirja 2 euroa. Wilson rakastaa kirjoja ja tällaisesta pehmoversiosta saa itse käännettyä "sivua" ja sitä on niin mukava lukemisen ohessa imeskellä. Vien mummilaan, en jaksa kuljettaa mukanani säkillistä leluja aina kun ovesta ulos astutaan.

Ruskea froteemekko apilakuvionnilla 2 euroa.

Iso olkalaukku (H&M) 0,50 euroa. Edellisen omastajansa mielestä varmaankin pesussa kulahtanut, mun mielestä hienosti patinoitunut. :) Niinhän se menee, et toisen romu on toisen aarre.

Vaaleansininen polka dot -yökkäri 0,50 euroa. Ihanan pehmeäksi pesty.

Anorakki (Zara) 3,50 euroa.

Herttoniemen pihakirppis

Tänään koko vanha Herttoniemi (vai Länsi-Herttoniemeksikö sitä nyt pitäis kutsua) muuttuu isoksi kirppikseksi. Tapahtuma alkaa kymmeneltä ja mikä parhautta, säätiedotus lupaa aurinkoa ja lämpöä. Minä reippailen sinne tästä rannan puolelta heti kun myynti alkaa, jospa tekis jotain hienoja löytöjä. Jos mitään ostettavaa ei löydy, niin ainakin hodarit syön pallossa 29 ja moikkaan sukulaisia pallurassa 35.

Kello on tätä kirjoittaessa kohta puoli kolme yöllä. Wilson söi yhdeltä ja siihen loppui mun unet. Pyörin sängyssä ja mietin laskuja. Mietin niitä niin hartaasti, että katsoin parhaaksi nousta ylös ja maksaa kaikki maksamattomat, ettei tarvitsisi enää miettiä. Laskut on maksettu eikä nukuta edelleenkään. 

Luin meilit ja havaitsin tehneeni taas hyvät kaupat Huuto.netissä. Latasin eilisen viimeiset kuvat koneelle. Ja nyt erittäin unisen näköinen vienosti kehräävä kissa sylissäni naputtelen postauksia. Wilson syö taas varmaankin noin puolentoista tunnin päästä ja kolme ja puolen tunnin päästä se jo herää. Ei haukotus mä sanon..

Jos uni ei ala kohta tulla, vetäydyn sohvalle villapeiton alle ja jatkan tätä:

Ikuinen vaatekriisi

Tulispa kesä ja helle ja loppuis tämä iäinikuinen 'mitä vauvalle päälle' -ongelma. Musta sillä on  aina kuuma, niska on ollut viilee kerran ja silloinkin oli yö ja Wilson oli potkinut peiton päältään.

Tähän mennessä ollaan kuljettu toppahaalarissa, tosin hyvin kevyessä sellaisessa. Alla sisävaatteet, päässä kypärämyssy ja villapipo ja käsissä rukkaset. Vaunuissa on mukana villapeitto, makuupussia ei olla käytetty aikoihin kun Wilson ei juurikaan enää makaa vaunuissaan.

Sitten on kaikki se terminologia, mainittakoon nyt välikausi ja windfleece. Onko välikausi niinku sama kuin aikuisten kuori? Windfleece, tarvitaanko sitä todella ja jos tarvitaan niin voisko joku kertoa mikä se on? Ja nallepuku vai oliko se karhupuku, joidenkin vauvoilla oli niitä talvella ja se tuskin on haalari, jonka hupussa on korvat? En kestä tätä teknistä varustelua. Haluan vain ranskalaiseen tyyliin takin, jonka voi pukea vaatteen kuin vaatteen päälle, laittaa jalkaan pienet tossut ja lapsi on söpö kuin sika pienenä. Sehän istuu rattaissaan, maahan en ajatellut Wilsonia vielä laskea hiekkaa sisuksiinsa ahtaamaan, eihän se osaa edes istua itse.

Tästä vaatevarustelusta taitaa tulla mulle vitutuksen kestoaihe..

Eilen tein kierroksen Kampin lastenvaateliikkeissä. Kaikkien niiden sysirumien mutta niiiiin käytännöllisten lukuisilla patentoiduilla teknisillä ominaisuuksilla kuorrutettujen ja täytettyjen asujen joukosta löytyi yksi katseenkestävä malli. Mutta 79 euroa semirumasta takista, joita joutuu ostaan vuodessa jonkun neljä kappaletta?!

Mut kai näitä vauvanvaatteita voi ajatella myös sijoituksina. Huuto.netissä mm. Me&I:n käytetyt haalarit pienellä konttauskulumalla maksavat vähintään saman verran kuin uudet. Ja Name It:in tämän kevään pilkullisesta takista pyydetään 25 euroa kun se olis maksanut uutena tasan alle, olis edes uusi, mutta käytetty sekin. Ei mahdu mun ymmärrykseen miten jonkun rätin, varsinkin vauvojen rätin, arvo voi käytössä nousta.

Pikkuväen alerekistä löytyi just se mitä etsittiin, Sucre d'Orgen koon 67 hillityn värinen a-linjainen hupullinen pieni takki, käy mekon ja housujen kanssa ja nimiäis lahjaksi saadut minikokoiset Shepherdit tai Uggit ovat kuin piste iin päällä. :)

Me&I:n pilvitunika koossa 74/80 toimii oivasti mekkona vähän pienemmällä ihmisellä. Sitten kun tää jää pieneksi, laitan myyntiin Huuto.nettiin ja lähtöhinnaksi jonkun 35 euroa. Kuvailuun vaan, että haalistunut merkille ominaiseen tapaan, kaksi pientä tahraa, mutta ei haittaa käytössä.

Ihanaa, että nämä ovat vielä sopivat. Nyt niitä voi paremmin käyttääkin kuin talvella, ei tällaisia pidä pakata piiloon haalareiden ja vaunujen uumeniin. Itse en olisi tällaisia raaskinut ostaa, mutta sitä varten ovatkin ihanat serkut!

Takin pukemisen aikana malliin iski väsymys, joka vaihtui hyvin pian raivoksi.

Sitten vaan miettimään mitä ihmettä lapselle päälle vappupiknikille, missä se pitää laskea maahankin. Huoh. Jos ottaa mukaan lampaantaljan ja toivoo lämmintä säätä, niin eikö tuolla takilla ja sen alle puetulla villahaalarilla pärjää? Pitäis vaan ommella haalariin napit..

I love kofeiini

Mun elimistössä kofeiini ilmeisesti viipyilee pitempään kuin niiden, jotka tykkää nukkua aamulla pitkään ja kukkua illalla myöhään. Sain tästä karvaan muistutuksen viime yönä kun superihanaa päivää seurasi piiitkä ja kurja uneton yö. Tein kahvivirheen ja join viimeisen kuppini, ihanaisen latten täyteläisen mustikkamuffinin kanssa, vielä joskus kuuden aikaan illalla.

Pari päivää aikaisemmin olin nukkunut yöni todella todella hyvin, ihan siis ihmeellisen hyvin. Aloin muistella edeltävän päivän kahvinkulutusta ja niinhän se on, että join vain kaksi kupposta aamulla. Testaamaan siis. Tänään kupposelliset rajoittuvat aamuun, mutta äsken vetäisin muutaman suklaakuorrutteisen kahvipavun, kai niissäkin sitä kofeiinia ihan kiitettävästi on..

Palataanpa niihin eilisiin kupposiin. Poistuuttiin Wilsonin kanssa kotoa jo ennen puolta kymmentä aamulla ja palattiin vasta iltayhdeksältä.

Ekan kodin ulkopuolisin kupin nautin MLL:n perhekahvilassa ihanaisen korvapuustihenkisen pullan kanssa. Aamukahvista oli ehkä pikkasen liian vähän aikaa sillä vain pulla oli ihanaista, kahvi meni siinä vähän kuin vahingossa.

Päivän toisen lounaan (kyllä, joskus voi syödä kaksi lounasta) yhteydessä otin kokiksen. Kupponen sekin. Lounasta seuranneella jätskijälkkärillä nykäistiin sellaiset oikein tujut kupposet.

Neulontakerhon kokoontumisessa otin vielä sen yöunet lopullisesti vieneen latten.

Kahvisaldo on historiaani peilaten aika onneton. Se sijaan onneton unihistoriani on ja pysyy kahvimäärän vähenemisestä huolimatta. En ehkä kestä jos olisin kaikki nämä vuodet nukkunut hyvin ilman kahvia. Elämään mahtuu kahvittomia jaksoja, mutten niin millään jaksa muistaa osuuko hyvien unien jaksot samaan aikaan näiden kahvilakkojen kanssa. Palataan tähän myöhemmin raportin kanssa.

Mä muuten rakastan istua kahviloissa! Ihanaan istuskeluun on näin vanhempainvapaalla ja yhden lapsen vanhempana ilahduttavan paljon aikaa.

Erinäisten kupposten välillä kävin vihdoin Tigerissa, tuossa krääsänrakastajan taivaassa. En myönnä ostaneeni mitään turhakkeita: olen aina haaveillut tuollaisesta neulontanukesta, kuka ei tarvitsisi ihanan väristä nauhaa ja mun pinkistä Joposta tulee ihan ylisoma kun laitan pinnoihin noi ropisijat! Mihinköhän mäkin sillä surmanvehkeellä muka tänä kesänä ajaisin? En ihan mitenkään uskalla laittaa siihen istuinta Wilsonille, kun siitä tuppaa irrota ketjut (aina alamäessä). Teetin siihen kyllä erinomaisen hyvän ja perusteellisen huollon luotetulla huoltajalla, mutta traumat aiempien kesien ketjuonnettomuuksista on ja pysyy.

Hoitolaukun jäljillä

Viides flunssapäivä sujuu rattoisasti kyllästyneen Wilsonin ja maailmanlopun yskän kanssa. Aikani kuluksi olen opettanut Wilsonin pärisyttämään huulilla käskystä ja pyytämään syliin. Jälkimmäisestä en ole ihan varma tajuaako Wilson miksi se käsiään levittelee, mutta pärisyttäminen sujuu hienosti myös pyytämättä, pärrryytä-käskyllä se sylki vasta lentääkin. Seuraavaksi opetan sen iskemään silmää!

Koska ulos en pääse, on turvauduttava nettikauppohin. Hoitolaukkua etsiessä nääs. Oikeastaan mua närppii koko sana, hoitolaukku. En tarvitse hoitoalusia, pullonlämmittimiä enkä vaippapussukoita. Enkä varsinkaan veskaa, joka kirkuu kaikelle kansalle, että tässä nyt nuita kolmea edellä mainittua kuskaillaan. Laukun täytyy vain olla tarpeeksi iso, se pitää saada vaunujen aisaan roikkumaan siten, ettei se kolise mun polviin ja tarvittaessa napattua siitä olalle, joten leveä olkahihna on oltava.

Laukkuun täytyy mahtua kamera, lompakko, avaimet, huulirasva, nenäliinapaketti, käsityökassi, pari vaippaa, pari harsoa, kosteuspyyhepaketti ja Wilsonin vaihtovaatteet. Eli näiden neljän kassin sisällöt:

Tällä hetkellä mä meen tuolla kuin mikäkin kassialma joka olalla joku pussukka heiluen. Yhtään kuvaa en ole ottanut vaikka kamera yleensä on mukanakin kun en jaksa kaivaa sitä vaunujen tavaratilasta.

Ainut mahdollisesti sopiva hinnan ja koon puolesta tähän mennessä on tämä, mutta olkahihna tässäkin on aika onneton. Ideoita?

Ostoksilla netissä

Just kun pääsin Pudonneissa omenoissa kommenteissa mainostamaan, että mitään en osta uutena.. Paitsi alennuksella. Ja olihan nääkin alennuksessa kun Anringon kautta sai PikkuMineasta 15 % alennusta tässä taannoin.

Mutta 35 euroa potkupuvusta olkoonkin alennettu? Olen seonnut! :D

Sitäpaitsi tämä potkari näyttää mun silmään ihan yökkäriltä. Ehkä lahjaksi jollekin kevään ja kesän mittaan syntyvistä pienistä tytöistä jos ei istu Wilsonille. Kai tää Phister & Philina on niinko joku hienokin merkki (olevinaan), vaikken brändille mitään virallista kotisivua löytänyt. 

Sen sijaan tää tuttinartsa oli erinomainen ostos. Kätevä, katseen kestävä ja Wilson tykkää sitä imutella.

 Pikku Mineasta voisin tilata toistekin jotain. Tuotteet kolahtivat postiluukustani parissa päivässä ja mukana tulleeseen kuittiin oli käsin riipustettu kiitokset hymiön kera. Ilahdutti.