Millainen päivä sinulla oli tänään?

"Millaista tänään oli päiväkodissa?"
"Jonkunlaista."

Mitäs kysyin. No ei tartte kysyä muutamaan viikkoon, alkoi kesäloma. Prinsessakeittiön puolelta voi lukea hoitajien saamista kiitoslahjakekseistä. He ovat totisesti kiitoksensa ansainneet.

Kustomoidut kertakäyttömukit

En löytänyt Olsonin nimenantojuhlaan mieleisiäni kertakäyttömukeja, joten päätin tuunata ihan tavalliset itse. Yritin ensin etsiä valkoisia korvattomia pahvimukeja laihoin tuloksin, mutta kyllä muovisetkin toimivat ihan mainiosti. (Jos joku sattuisi tietämään mistä pahvisia saa niin vinkit otetaan mieluusti vastaan.)

Bake & Partysta löytyi teemaan sopivasti kirjaintarroja, joita Wilson pääsi lätkimään mukeihin. Homma osoittautui puolitoistavuotiaalle täydelliseksi askarteluksi. Kahdenkymmenenviiden mukin tarroittamiseen saatiin kulumaan useampi harrastehetki, lapsi oli joka kerralla yhtä innoissaan.

Mihinkäköhän muuhun näitä voisi liimailla? Tarroja olisi jäljellä vielä vaikka kuin.

African flower -päivä

Peittolaatikon sisältö kasvaa. Melkein luovun haaveesta tehdä parisängyn päiväpeitto, jospa kuitenkin sellainen mukava torkkupeitto riittäisi.

Olen nyt kaksi päivää Wilsonin päiväunien aikana työstänyt näitä virkkuukoukku sauhuten. Mulla on systeemikin, näitä kun ei tehdä fiiliksen mukaan vaan väritys on koordinoitua.

Suunnitelmahan menee niin, että päättelen nämä kaikki kerralla punaviinin avustuksella. Pitää odottaa kesäkuuhun ja vauvan syntymään siis, koska tokihan nämä ovat kaikki valmiina ennen sitä. Pääteltävää ei lopulta ole ihan hirveästi, vain kaksi lankaa per tilkku, muut langat saa pääteltyä työn sisään jo virkatessa. Mutta ei nyt lasketa monta tilkkua näitä on yhteensä, kyllä siinä lasillinen jos ehkä toinenkin menee.

Katso missä mun puikot ja koukut asuu.

Apinapeitto vauvalle

Vauvanpeitto jälleen, minkäs sille mahdan, että sukuun pukkaa vauvoja kuin liukuhihnalta konsanaan. Tein jotain aivan erilaista kuin aiemmin jo kolmeen kertaan nähdyt raitapeitot (1, 2 ja 3) (niitä tulee vielä yksi omalle vauvalle).

Ja nyt on todettava ihan rehellisen vilpittömästi, että mitään näin hienoa en ole koskaan omin pienin kätösin tehnyt! Olen erinomaisen ylpeä itsestäni

Peittomalli on täältä, Pinteristin kautta bongattu. Alkuperäisessä kääntöpuolen kangas näytti jotenkin heppoiselta, joten tein toisen puolen omasta päästäni.

Työohje:

Tarvikkeet: puuvillalankaa sopivaa puikolle 3 ja puoli. 3 ja puolen pitkät puikot, pyöröpuikot ja sukkapuikot, pala kangasta.

Tekemäni peiton koko on noin 55x70cm.

Neulospuoli:

Luo pitkille puikoille 138 silmukkaa.

Neulo 10 kerrosta aina oikein, vaihda pyöröpuikoille jossain vaiheessa.

11. krs: neulo 7 silmukkaa oikein, *5 oikein 2 nurin* toista 17 kertaa, 12 oikein

12. krs: neulo 7 oikein, *5 nurin, 2 oikein* toista 17 kertaa, 5 nurin, 7 oikein

13. krs: kuten 11

14. krs: kuten 12

15. krs: kuten 11

16. krs: kaikki oikein

Toista kerroksia 11.-16. 35 kertaa.

Neulo lopuksi 10 krs aina oikein, päätellen samalla.

(Peitossa 220 kerrosta)

Kangaspuoli:

Luo 138 silmukkaa pitkille puikoille "kehystä" varten.

Neulo 9 krs aina oikein.

10. krs: neulo 7 oikein sukkapuikolla, laita puikon päihin esim. kumilenksut stoppareiksi. Päättele 124, neulo 7 oikein sukkapuikoll, käännä työ, neulo tämä reuna ensin.

Neulo sukkapuikoilla 209 kerrosta aina oikein. Siirrä stopparit tälle puikolle. Älä katkaise lankaa.

Neulo toinen reuna samoin, huomaa, että neulominen aloitetaan työn sisäkulmasta. Katkaise lanka neulottuasi 209 kerrosta.

Luo pitkille puikoille 124 silmukkaa.

210. krs: neulo aloitusreunan 7 silmukkaa oikein, jatka samalla langalla pitkille puikoille luomillesi silmukoille, neulo ne kaikki ja jatka toisen reunan 7 silmukkaa samalle puikolle aina oikein.

Neulo 9 krs aina oikein, päättele viimeisellä kerroksella.

Virkkaa peitto ja kehys reunoistaan yhteen kiinteillä silmukoilla. Päättele langat ja pese työ.

Mittaa kuivunut työ ja leikkaa kankaasta samankokoinen pala. Kiinnitä kangas huolella nuppineuloilla peiton ja kehyksen väliin. Ompele reunat käsin.

Tärkeää: myös kankaan pitää olla kertaalleen pesty, jotta vältytään kaikenlaisilta kutistumis- ja vanumisongelmilta tulevissa pesuissa.

Vähemmän tärkeää: käytin trikookangasta, mutta kahden venyvän materiaalin yhdistäminen ei ollutkaan niin helppo kuin ensin ajattelin. Ei missään nimessä mahdotonta, keskittymällä vältin kaikki karikot ja kiroilut. Ompelin kankaan kiinni neulokseen käsin, jotta ommel hieman joustaisi ja ennen kaikkea, ettei vaan olisi sattunut mitään aluslanka vetää- tai vastaavia katastrofitilanteita.

Vaatetta narsisseille

Kun tulppaaneihin alkaa jo melkein kyllästyä, tulevat ihanat keltaiset narsissit! Ensin niitä ostetaan sisälle ja sitten parvekkeelle, ne ovatkin parvekkeen komein kasvusto pitkälle kevääseen ennen kuin varsinaiset kesäkukat niin sanotusti puhkeavat. 

Pidän kovasti ruukkunarsissien keltaisista muoviruukuista, lisää kevättä talven viimeisiin henkosiin. Päätin pimpata ruukkuja kuitenkin hieman ja harjoitella samalla reunavirkkauksia. Kolmeen ruukkuun kului minimaalisesti puuvillalankaa, noin kaksi tuntia ja jonkun verran kaksipuoleista teippiä.

Kiitoskortti

Tarvittiin häiden jälkeen kaksi ja puoli vuotta suunnittelua, monen kymmenen euron viuhahdus Sinellin kassalla, 15 metriä silkkinauhaa, haarukka ja kuumaliimapistooli ennen kuin hääkuvakortit alkoivat saavuttaa muotoa.

Siihen päälle vielä muutama viikko ja kunnon flunssa ja vihdoin ne ovat kirjekuorissa! Juuri viimeisen kuoren suljettuani tuli kyllä mieleen, etten tarkistanut onko kaikissa korteissa mukana se kuvakin tai menikö johonkin kuoreen harjoituskappale.

Vielä jos odotan neljä päivää saan kuoriin paskuhuussimerkit. Näen jo ongelman kun mikään merkki ei sovi valittujen kuorien sävyyn..

Pipo ja lapaset

Kestohaaveilen kirjoneuleista, itseni tekemistä. Pelkäänpä vaan, että kovin kummoiseen norjalaiskuosiin ja yli kahden langan kuljetukseen ei kärsivällisyys riitä. Eikä just nyt taidotkaan, mutta oikeastaan kaiken voi opetella. Aloitin siis pienimuotoisemmin eli pipolla ja lapasilla. Plussina paksu lanka, helppo kuviointi, johon ei ohjetta tarvittu sekä suljettu neule eli ei nurjia kierroksia.

Langat ovat ylijäämää Karismaa kastepisarapeitosta. Langat on ostettu Menitasta, jossa olisi kahden kuukauden vaihto-oikeus, mutta Wilson söi keristä vyötteet. Pipomalli on jokseenkin sama kuin Wilsonin viime kevättalven pipo.

Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Kyllä näillä kelpaa keväthangilla käppäillä (eli loskapaskassa Hämeentiellä, jossa suurimman osan päivittäisistä ulkoiluistani työmatkan muodossa suoritan).

Vauvanpeitto nro 3

Suku senkun kasvaa ja peittoja syntyy lisää. Samanmoisia on jo valmistunut kaksi aikaisemmin sekä täällä esittelemätön Wilsonin peitto, prototyyppi. Aiemmat peitot löytyvät tästä ja tästä.

Ehdin jo päättää, etten tee näitä enää vaan vaihdan mallia, mutta hairahduin kuitenkin eilen ostamaan langat seuraavaan.

Lankaa en ole vaihtanut, tämäkin peitto on syntynyt Dropsin Parisista tällä kertaa neljällä eri värillä, kuudella kerällä + yhdellä virkattuun reunukseen.

Villahaalari

Kyllä toppapuvun alla pitää olla kunnon villaa sanon minä! Lastenrättikauppojen myyjät on niiiin erimieltä, pitää olla fleece ja kengissä tekniset sukat. Kyllä villa vaan on teknisten ykkönen sanon minä edelleen.

Neuloin Wilsonille talveksi villahaalarin itse. Ohje on Garn Studion. Alkuperäinen malli on tonttupukuun, mutta väriä vaihtamalla saa vähemmän jouluisen. Lisäksi vaihdoin resorien helmineuleen joustinneuleeksi ja neuloin ohjetta pidemmät lahkeet. Haalarimalli on jo vauva-Wilsonilla hyväksi havaittu, joten tällä mennään varmaan pari talvea kun ohjetta löytyy aina 104 senttiin saakka.

Wilson kävelee. Konttaamisen turvaudutaan vain äärimmäisessä kiireessä. Kyllä se juokseekin, mutta ei toistaiseksi pääse juoksemalla yhtään kävelyä nopeammin, jalat vaan heiluu vikkelämmässä tahdissa.

Villamyssy

Superhelppo kypärämyssy neuloontuu yhdessä illassa ja aikaa jää muuhunkin. 

Minä käytin kaksikertaista Dropsin Alpacaa, mutta tämä ohje luonnistuu langasta kuin langasta.

Tarvitset mittanauhan, pehmeää villalankaa, pitkät puikot, sukkapuikot ja parsinneulan.

Käytän esimerkinä omaa tekelettäni, suluissa lukemat.

Mittaa lapsen pään yli korvien edestä leukaperästä leukaperään, mielellään hiukan leukojen alle (35 cm). Katso lankakerän vyötteestä neuletiheys (17) ja laske tarvittavat silmukat lapsen pään mukaan (60). Ota lankaan sopivat puikot (5mm).

Luo silmukat pitkille puikoille ja neulo 2 cm joutinneuletta tasona, 2o, 2n. Jatka sileää neuletta. Älä neulo kerrosten ensimmäisiä vaan nosta puikolle. Mittaa taas lapsen pää otsalta päälaen yli. Neulo sileää tämä senttimäärä (14cm).

Aloita kavennukset. Loput piposta tehdään kuin sukkien kantapää. Laske kuinka monta silmukkaa tekee 8-10 cm (12). Vähennä tämä silmukkamäärä kokonaissilmukkamäärästä (48) ja jaa kahtia (24). Reunoille jää siis 24 silmukkaa ja keskelle 12. Neulomme tästä eteen päin vain näillä keskimmäisillä jotka yhdistetään reunoihin kaventaen eli neulomalla kaksi silmukkaa yhteen.

Neulo reunan silmukat (24) ja keskiosasta yhtä vaille kaikki (11). Neulo kaksi seuraavaa silmukkaa yhteen. Käännä työ. Nosta ensimmäinen silmukka puikolle neulomatta. Neulo taas yhtä vailla kaikki silmukat (11) ja kaksi seuraavaa yhteen. Käännä työ. Nyt erotat työstä keskiosan ja reunat. Keskiosan, takaraivon, viimeiset silmukat neulotaan aina yhteen reunan, ohimoiden, ensimmäisten kanssa. Jatka kunnes ohimoilla ei ole enää silmukoita jäljellä.

Nosta myssyn helmasta silmukat sukkapuikoille. Luo leuan alla sama määrä silmukoita kuin keskiosassa, takaraivolla on (12). Neulo joutinneuletta suljettuna muutama sentti. Päättele mahdollisimman löyhästi.

En ole mikään neuleohjeen kirjoittaja, ei niin mitään kokemusta, mutta eiköhän tuosta nyt jonkun tolkun ota vaikkei mikään neulojaguru olisikaan.

Ja kuten kuvista näkee, niin pingotus ja höyrytys ei jotenkin ole mun juttu..

Snurre ja trikookude

Mulla on varastossa kohtullisen komia kasa kulahtaneita mustia trikoovaatteita, kuteiksi. Niitä on tullut kerättyä vuosien saatossa ja muutettuakin muutama kerta. (Äly ho-hoi!)

Kesällä tartuin toimeen, raahasin pinoni parvekkeelle, arvelin homman olevan pölyistä ja siksi ulkosalla suoritettavaa. Teroitin sakset ja aloin leikkaamaan. Mutta pilde sentään! Tunnin saksimisen jälkeen parveke oli täynnä mustaa trikoosilpettä, mustaa trikoonöyhtää ja homma on muuten ihan saamarin pölisevää. Silppeen, nöyhdän ja pölyn lisäksi kasassa oli mustaa trikoonauhaa noin viiden ketjusilmukan verran. Mieletön menestys.

Siivosin sotkun, kannoin rääsypinoni takaisin sinne mistä sen otinkin ja suuntasin Snurreen. Snurre on Helsingin mukavin lankakauppa! Hyvän villavalikoiman kruunaa älytön valikoima trikookudetta kaikissa mahdollisissa väreissä ja sävyissä. Kuteen voi ostaa vyyhdissä ja keriä itse tai paria euroa kalliimmalla valmiiksi kerittynä. Trikookuteen hankkiminen Snurresta on sekin kierrätysteko, sillä kude on teollisuusylijäämää.

Snurreen kannattaa varata hyvin aikaa ottaa rennosti koska Snurren leidi on niin mukava, että huomaamattaan on rupatellut tovin jos toisenkin.

Tärkeitä asioita täynnä

Pidin pikkasen nettitaukoa. En nyt mitään totaalista, mutta notkumisen vähentämiseksi. Havainnoin Vojon Facebook-sivulta mielenkiintoisen elämänhallintajutun. Tarinassa on proffa, purkki ja oppilaita. Proffa täyttää purkin (pingis)palloilla ja kysyy onko purkki täynnä. Ja opiskelijoiden mielestä on. Sitten proffa kaataa purkkiinsa herneitä ja esittää saman kysymyksen ja opiskelijat taas nyökyttelee. Sitten sama toistuu hiekalla ja täynnä on.

Tarinan opetus on se, että pallot kuvastavat elämässä todella tärkeitä ja merkityksellisiä ja mielekkäitä asioita, herneet astetta heikompia ja hiekka kaikkea sälää. Eli elämänsä voi täyttää niillä oikeesti tärkeillä asioilla ja antaa niille enemmän tilaa. Stoori löytyy Vojon timelinesta postattuna 1.10.2012 jos jotakuta kiinnostaa lukea originaali.

Mun purnukassa yhden pallon paikan otti kyllä blogit, mutta netissä notkuminen loisti poissaolollaan. Ja koska bloggaaminen ja koneen avaaminen ylipäätään johtaa yleensä notkumiseen niin intervention omaisesti minimoin kaiken mieron tielle johtavan.

Kynäkotelot duuniin ovat valmiit ja ikioma teekuppikin hankittuna. Kotelot syntyivät kierrätyshengessä tomaattimurskatölkeistä ja tapetinjämistä. Virkattuun trikookude on hankittu Snurresta. Yksi kollega sanoi, että mun pitäisi myydä noita (virkattuja) ja toinen totesi, että kaikilla pitäisi olla sellaiset, että olis vähän kodikkaampaa. Kattellaan.

Pipin tapetista tehdyt näyttää musta vähän siltä kun olisin suoraan Saarioisten hernaritölkin kylkeen liimannut tintin kuvan. :)

Kastepisarapeitto

Sain Wilsonin talvipeiton valmiiksi jo viikonloppuna. Sitä oli mukavaa virkata pienessä kuumeessa, se on niin paksu, että lämmitti hyvin.

Virkkaa kuudella jaollinen määrä ketjusilmukoita. Jakojäännoksen pitää olla pariton. Virkkaa sitten vielä kaksi silmukkaa.

Tee toiseen silmukkaan koukusta lukien 1 kiinteä silmukka. Jätä väliin 2 silmukkaa ja tee niistä seuraavaan 5 pylvästä. Jätä taas 2 silmukkaa väliin ja tee niistä seuraavaan kiinteä silmukka. Jatka näin rivin loppuun.

Käännä ja vaihda väriä.

Virkkaa 3 ketjusilmukkaa. Virkkaa edellisen kierroksen viimeseen kiinteään 2 pylvästä. Jätä 2 silmukkaa väliin ja virkkaa niitä seuraavaan kolmanteen 1 kiinteä silmukka. Eli edellisen kierroksen viimeisen pylväsryhmän keskimmäiseen pylvääseen. Jätä taas väliin kaksi ja virkkaa kolmanteen 5 pylvästä. Eli edellisen kierroksen kiinteisiin virkataan nyt pylväät ja pylväsryhmien keskimmäisiin pylväisiin kiinteät. Jatka kerroksen loppuun.

Käännä ja vaihda väriä.

Virkkaa 1 ketjusilmukka. Jätä väliin 2 ja virkkaa edellisen kerroksen ensimmäiseen kiinteään silmukkaan 5 pylvästä.

Eiköhän tämä homma ole nyt selvä. Mallin löysin täältä, sieltä löytyy professionaalimpi ohje kaavakuvineen kaikkineen.

Langaksi valitsin Dropsin Karsiman sen hyvien pestävyysominaisuuksien vuoksi. Peitto tulee käyttöön vaunuissa, joten tulee kuraantumaan helposti ja usein.

Koukku 5 mm, mutta se olisi voinut olla paksumpikin, jopa kutonen.

Tein peitosta ison neliön ikään kuin vahingossa, joten en voi kuin suositella mallitilkun tekemistä, jotta mieluisen koon voi suunnitella ja päättää etukäteen. En tosin valita, neliö on kätevä muoto vaunukäytössä.

Muutama langanpätkä

Mun pitää päätellä kaikki noi langat. Kaivan niin esiin tän kuvan kun esim. villasukan lankojen päättely tympii.

Olen päättelijänä aika suurpiirteinen, neula vaan työn sisään ja sillä niin pitkälle kuin pääsee. Mut silti.

Tilanne vaatii kahvia ja omenapiirakkaa.

Lampunvarjostin - DIY

Kaverin vessasta paljastui eri hieno lampunvarjostin, ihan itse tehty! Leivinpaperia ja hiusklipsi. Nerokasta.

Viikkokalenteri

Askarsin seinälle hienon viikkokalenterin. Tarkoitus oli hankkia kirppiksiltä vanhoja kehyksiä, mutta puolen vuoden etsimisen saldo oli vain kaksi kehystä, joista toisen onnistuin rikkomaan jo kotimatkalla kirpparilta. Kun vastaan tuli (kirppiksellä) uusia kehyksiä juurikin puuttuvien verran, en aikaillut vaan ostin ne itselleni. Pienen aikailun jälkeen kalenterinkin on nyt seinällä. Kannatti siis säilyttää tuota hienoa lahjapaperia melkein vuosi ja koska ei ole juuri mitään mitä ei jeesusteipillä korjaisi, niin kummatkin vanhat kehykset ovat päässeet mukaan.

Lopputulokseen olen erinomaisen tyytyväinen varsinkin kun monen päivän etsimisen jälkeen löysin Itiksestä vesiliukoisia tusseja. Kalenterin ainut huono puoli on, että sille ei juuri ole (vielä) käyttöä. Meille perheen aikuisille kun on tärkeämpää tietää toistemme menot hyvissä ajoin. Eiköhän viimeistään sitten kun alkaa päivähoidot, muskarit ja muut, niin tämäkin pääse todelliseen hyötykäyttöön.

Idea ei muuten ole omani.

Rättejä

Rättejä pitää olla niin monta, että niitä voi huoletta heittää pesuun vaikka joka päivä. Rätin pitää olla käteen sopivan pieni ja kaunis. Paras rätti on aina oikein neulottu, siinä on sopiva hankauspinta. Neulon näitä välitöinä kun en keksi mitä seuraavaksi tai niitä seuraavia on niin paljon, että iskee runsaudenpula.

Seuraavaksi teen ehkä tällaisen kirjoneulotun. Mietityttää vaan, että mitä sinne toiselle puolelle?

Tyynypatja ja lippunauha

Nostin alkuviikosta ompelukoneen esiin ja tulostakin on syntynyt. Askarsin mm. elämäni ensimmäisen lippunauhan. Lippujen ompeleminen oli helppoo kuin mikä, mutta lippujen kiinnittäminen vinonauhaan kokeili kärsivällisyyttä. Lopputulos on kuitenkin niin kiva, että seuraava on jo tuloillaan. Käytetyt kankaat ovat joskus palvelleet pussilakanana, miesten paitana ja verhona.

Helpoista helpoin projekti oli tyynypatja. Kirppiksiltä hankitut tyynyliinat vaan reunasta yhteen ja Ikean halvimmat tyynyt sisään. Tämän idean olen alunperin nähnyt Pinterestissä. Alkuperäisen mallin mukaan tyynyjä on viisi, mutta muistin tyynyliinojen määrän väärin. Mut äkkiäkös sitä tuohon lisää parit tyynyt kun sopivat liinat tulevat vastaan. Kolmen tyynyn malli on täydellinen kolmioksi taitettuna ja sohvan päätyyn sijoitettuna. Sohvalla makoilu ei ole koskaan ollut yhtä mukavaa.

Kori

Olen käynyt monesti Stockmannilla hipelöimässä Ricen helmihantaakista koria. Mutta että yli neljäkymppiä!

Apuun rientää Tiger. Kori 4 €, pussillinen puuhelmiä 1 €. Tarvitaan paksua rautalankaa (1,6mm) ja harjanvarsi kahvan pöiden taivuttamista varten.

Enää pitää keksiä mihin tätä koria tarvittaisiin. Pyörään sen voisi kiinnittää rautalangalla tai nippusiteillä. Ehkä sisälle lelukoriksi tai käsityökoriksi? 

Blogger iPhonessa

Testaan Bloggerin iPhone-sovellusta. Kuvassa komeilee peiton alku. Kokoa peitolle ei ole ennalta määritelty, katsellaan kuinka virkkaaja jaksaa! Näistä 42:sta puolivalmiista tuskin tulee vielä vauvallekaan sopivaa peitettä, mutta näitä valmistuu ikään kuin sarjatuotantona todella nopeesti. Ehkä jo vuoden päästä mulla on peitto kasassa!