African flower -päivä

Peittolaatikon sisältö kasvaa. Melkein luovun haaveesta tehdä parisängyn päiväpeitto, jospa kuitenkin sellainen mukava torkkupeitto riittäisi.

Olen nyt kaksi päivää Wilsonin päiväunien aikana työstänyt näitä virkkuukoukku sauhuten. Mulla on systeemikin, näitä kun ei tehdä fiiliksen mukaan vaan väritys on koordinoitua.

Suunnitelmahan menee niin, että päättelen nämä kaikki kerralla punaviinin avustuksella. Pitää odottaa kesäkuuhun ja vauvan syntymään siis, koska tokihan nämä ovat kaikki valmiina ennen sitä. Pääteltävää ei lopulta ole ihan hirveästi, vain kaksi lankaa per tilkku, muut langat saa pääteltyä työn sisään jo virkatessa. Mutta ei nyt lasketa monta tilkkua näitä on yhteensä, kyllä siinä lasillinen jos ehkä toinenkin menee.

Katso missä mun puikot ja koukut asuu.

Tilkkuja, herkkuja ja langanpätkiä

Päätettiin ystäväni kanssa ottaa käden taidot vähän paremmin haltuun. Otettiin esiin Käsityön pikkujättiläinen ja päätettiin toteuttaa siitä kaikki ohjeet, solmeilut ja huovutukset ja kaikki. Perustettiin tietenkin blogi, jotta kaikki pääsevät seuraamaan miten meistä tulee huipputaitajia kaikilla käsityön saroilla.

Muut käsityö- ja askarteluprojektini pysyvät täällä, mutta lue ihmeessä myös Tilkkuja, herkkuja ja langanpätkiä!

Vaatetta narsisseille

Kun tulppaaneihin alkaa jo melkein kyllästyä, tulevat ihanat keltaiset narsissit! Ensin niitä ostetaan sisälle ja sitten parvekkeelle, ne ovatkin parvekkeen komein kasvusto pitkälle kevääseen ennen kuin varsinaiset kesäkukat niin sanotusti puhkeavat. 

Pidän kovasti ruukkunarsissien keltaisista muoviruukuista, lisää kevättä talven viimeisiin henkosiin. Päätin pimpata ruukkuja kuitenkin hieman ja harjoitella samalla reunavirkkauksia. Kolmeen ruukkuun kului minimaalisesti puuvillalankaa, noin kaksi tuntia ja jonkun verran kaksipuoleista teippiä.

Mittatilausrätit

Pysyn hyväksi havaitulla ja erinomaisen tuottoisalla aina oikein-linjalla. Serkkuni tilasi muutaman tiskirätin, mielestäni paras neulos niihin on nimenomaan aina oikein. Olen kokeillut erilaista kuviointia ja neulosta, mutta tätä ei ylitä mikään, tekstuuri on likaa hyvin irroittava ja lopputuote valmistuu yhden Voice of Finland -jakson aikana, jääkaapillakin kerkiää käymään.
Lankana käytin Dropsin Parisia, jota löytyy vauvanpeittojen jäljiltä useampi kerä. Räteistä tulee aika paksuja, mutta testasin niiden toimivuuden käytännössä enkä keksinyt moitittavaa. Perinteinen rättimateriaali bambu ei mielestäni ole tarpeeksi kestävä, neulotussa rätissähän parasta on, että se kestää ehjänä todella pitkään.

Rättejä vastaan sain kaksi tuoretta serkkuni juurelle leipomaa ihanaa leipää! Tällaista vaihtotaloutta totettaisi mieluusti useamminkin. Olen joskus harkinnut liittyväni Stadin aikapankkiin ja tarjoavani silityspalvelua. Kertyneillä toveilla voisin hommata jonkun pesemään kylppärin kaakelit tai imuroimaan kirjahyllyn.

Snurre ja trikookude

Mulla on varastossa kohtullisen komia kasa kulahtaneita mustia trikoovaatteita, kuteiksi. Niitä on tullut kerättyä vuosien saatossa ja muutettuakin muutama kerta. (Äly ho-hoi!)

Kesällä tartuin toimeen, raahasin pinoni parvekkeelle, arvelin homman olevan pölyistä ja siksi ulkosalla suoritettavaa. Teroitin sakset ja aloin leikkaamaan. Mutta pilde sentään! Tunnin saksimisen jälkeen parveke oli täynnä mustaa trikoosilpettä, mustaa trikoonöyhtää ja homma on muuten ihan saamarin pölisevää. Silppeen, nöyhdän ja pölyn lisäksi kasassa oli mustaa trikoonauhaa noin viiden ketjusilmukan verran. Mieletön menestys.

Siivosin sotkun, kannoin rääsypinoni takaisin sinne mistä sen otinkin ja suuntasin Snurreen. Snurre on Helsingin mukavin lankakauppa! Hyvän villavalikoiman kruunaa älytön valikoima trikookudetta kaikissa mahdollisissa väreissä ja sävyissä. Kuteen voi ostaa vyyhdissä ja keriä itse tai paria euroa kalliimmalla valmiiksi kerittynä. Trikookuteen hankkiminen Snurresta on sekin kierrätysteko, sillä kude on teollisuusylijäämää.

Snurreen kannattaa varata hyvin aikaa ottaa rennosti koska Snurren leidi on niin mukava, että huomaamattaan on rupatellut tovin jos toisenkin.

Tärkeitä asioita täynnä

Pidin pikkasen nettitaukoa. En nyt mitään totaalista, mutta notkumisen vähentämiseksi. Havainnoin Vojon Facebook-sivulta mielenkiintoisen elämänhallintajutun. Tarinassa on proffa, purkki ja oppilaita. Proffa täyttää purkin (pingis)palloilla ja kysyy onko purkki täynnä. Ja opiskelijoiden mielestä on. Sitten proffa kaataa purkkiinsa herneitä ja esittää saman kysymyksen ja opiskelijat taas nyökyttelee. Sitten sama toistuu hiekalla ja täynnä on.

Tarinan opetus on se, että pallot kuvastavat elämässä todella tärkeitä ja merkityksellisiä ja mielekkäitä asioita, herneet astetta heikompia ja hiekka kaikkea sälää. Eli elämänsä voi täyttää niillä oikeesti tärkeillä asioilla ja antaa niille enemmän tilaa. Stoori löytyy Vojon timelinesta postattuna 1.10.2012 jos jotakuta kiinnostaa lukea originaali.

Mun purnukassa yhden pallon paikan otti kyllä blogit, mutta netissä notkuminen loisti poissaolollaan. Ja koska bloggaaminen ja koneen avaaminen ylipäätään johtaa yleensä notkumiseen niin intervention omaisesti minimoin kaiken mieron tielle johtavan.

Kynäkotelot duuniin ovat valmiit ja ikioma teekuppikin hankittuna. Kotelot syntyivät kierrätyshengessä tomaattimurskatölkeistä ja tapetinjämistä. Virkattuun trikookude on hankittu Snurresta. Yksi kollega sanoi, että mun pitäisi myydä noita (virkattuja) ja toinen totesi, että kaikilla pitäisi olla sellaiset, että olis vähän kodikkaampaa. Kattellaan.

Pipin tapetista tehdyt näyttää musta vähän siltä kun olisin suoraan Saarioisten hernaritölkin kylkeen liimannut tintin kuvan. :)

Kastepisarapeitto

Sain Wilsonin talvipeiton valmiiksi jo viikonloppuna. Sitä oli mukavaa virkata pienessä kuumeessa, se on niin paksu, että lämmitti hyvin.

Virkkaa kuudella jaollinen määrä ketjusilmukoita. Jakojäännoksen pitää olla pariton. Virkkaa sitten vielä kaksi silmukkaa.

Tee toiseen silmukkaan koukusta lukien 1 kiinteä silmukka. Jätä väliin 2 silmukkaa ja tee niistä seuraavaan 5 pylvästä. Jätä taas 2 silmukkaa väliin ja tee niistä seuraavaan kiinteä silmukka. Jatka näin rivin loppuun.

Käännä ja vaihda väriä.

Virkkaa 3 ketjusilmukkaa. Virkkaa edellisen kierroksen viimeseen kiinteään 2 pylvästä. Jätä 2 silmukkaa väliin ja virkkaa niitä seuraavaan kolmanteen 1 kiinteä silmukka. Eli edellisen kierroksen viimeisen pylväsryhmän keskimmäiseen pylvääseen. Jätä taas väliin kaksi ja virkkaa kolmanteen 5 pylvästä. Eli edellisen kierroksen kiinteisiin virkataan nyt pylväät ja pylväsryhmien keskimmäisiin pylväisiin kiinteät. Jatka kerroksen loppuun.

Käännä ja vaihda väriä.

Virkkaa 1 ketjusilmukka. Jätä väliin 2 ja virkkaa edellisen kerroksen ensimmäiseen kiinteään silmukkaan 5 pylvästä.

Eiköhän tämä homma ole nyt selvä. Mallin löysin täältä, sieltä löytyy professionaalimpi ohje kaavakuvineen kaikkineen.

Langaksi valitsin Dropsin Karsiman sen hyvien pestävyysominaisuuksien vuoksi. Peitto tulee käyttöön vaunuissa, joten tulee kuraantumaan helposti ja usein.

Koukku 5 mm, mutta se olisi voinut olla paksumpikin, jopa kutonen.

Tein peitosta ison neliön ikään kuin vahingossa, joten en voi kuin suositella mallitilkun tekemistä, jotta mieluisen koon voi suunnitella ja päättää etukäteen. En tosin valita, neliö on kätevä muoto vaunukäytössä.

Muutama langanpätkä

Mun pitää päätellä kaikki noi langat. Kaivan niin esiin tän kuvan kun esim. villasukan lankojen päättely tympii.

Olen päättelijänä aika suurpiirteinen, neula vaan työn sisään ja sillä niin pitkälle kuin pääsee. Mut silti.

Tilanne vaatii kahvia ja omenapiirakkaa.

Rättejä

Rättejä pitää olla niin monta, että niitä voi huoletta heittää pesuun vaikka joka päivä. Rätin pitää olla käteen sopivan pieni ja kaunis. Paras rätti on aina oikein neulottu, siinä on sopiva hankauspinta. Neulon näitä välitöinä kun en keksi mitä seuraavaksi tai niitä seuraavia on niin paljon, että iskee runsaudenpula.

Seuraavaksi teen ehkä tällaisen kirjoneulotun. Mietityttää vaan, että mitä sinne toiselle puolelle?

Virkatut kirjaimet

Mainiosta kirjasta 201 ideaa pieniin ja suuriin virkkaustöihin löytyy ohjeet aakkosiin. Ja siamilaiseen. Yhden kirjaimen virkkaamiseen ei mene ihan tolkuttoman kauaa ja viisi valmistui neljässä illassa. :D Joo, varmaan olisin saanut koko roskan kasaan yhdessä illassa ellen olisi ensin tehnyt kaksi kirjainta väärin ja aikanikin on hieman rajoitteinen.

Lopputulos näyttää aika tavalla (hyvin pienen) lapsen tekemältä, en ole oikein tyytyväinen ämmään ja tuplaveehen. Ja sehän on selvää, että vika on ohjeissa, ei suinkaan virkkaajassa.

Ja toi on Wilsonin oikee nimi, en ihan randomisti vaan virkannut jotain nimee. :)

P.S. Mun ruokablogi muuttaa tänne. Olen halunnut uudistaa sitä jo varmaan kaksi vuotta, mutta se ei onnistu. Tarvitsee aloittaa uudella tyylillä ja  uusin ideoin, puhtaalta pöydältä.

Ylläkin linkatuista ajankäytännöllisistä syistä on myös helpompi päivittää vain yhtä blogia.

Vauvanpeitto

Sukumme kasvoi viikko sitten jälleen yhdellä tyttölapsella. Neuloin tällekin ihmistaimelle torkkupeiton, melkein tismalleen samanlaisen kuin nyt toiseksi nuorimmaiselle Wilsonin pikkuserkulle.

Peitto on neulottu kuudella eri värillä Dropsin Parisia aina oikein. Neuloksessa on viittä väriä. Jos ei halua samoja värejä vierekkäin, pitää niiden välissä olla kaksi väriä aloituksessa. Silmukoita leveydessä 90 ja pituudessa niin paljon kuin lankoja riitti. Ärsyttävää miten isoja eroja on muuten noissa langanmäärissä per kerä!

Vihreä reunus virkattua perusreunusta eli kiintee, hyppy, neljä pylvästä samaan silmukkaan, hyppy, kiintee jne.

Tekeleitä

Keräsin keskeneräiset käsityöt (vain ne huonoiten piilotetut) kasaksi. Tässä piilee se vaaraa, että tämä kasa jää myöskin keskeneräiseksi työksi ja joudun sijoittelemaan itseäni ja perhettäni nukkumaan tuonne varjostinraatojen ja verhontekeleiden väliin.

Tästä jos lähtis purkamaan, kiireellisyysjärjestyksessä:

Vauvat kasvavat nopeasti ja olen toiveikas, että Suomen suvessa ei tarvita korvaläpällistä villapipoa. Pipokautta on jäljellä enää noin kaksi kuukautta.

Villahaalariin pätee muuten samat teesit kuin villapipoon, paitsi Suomen suvessa villatakki(haalari) on kyllä aina paikallaan. Iltaisin ja öisin on kylmä. Koska me toki istutaan Wilsonin kanssa terasseilla öitä myöten..

Tiskirätit. Näillä nyt ole kiire mihinkään, mutta kun kyse on ihan vaan päättelystä ja reunuksen virkkauksesta. Puolen tunnin homma, mutta se ehdottomasti haastavin.

Uudet verhot. Enää puuttuu tämän Ikea kankaan seuraksi tämä ja tämä.

Koristetyynyt, päättelyä vailla. Ja pitää vissiin jotain päällistä näiden alle ommellakin.

Mobile olkkariin.

Joululahja anopille. Joutanee odottamaan esim. marraskuuta.