Viikkokalenteri

Askarsin seinälle hienon viikkokalenterin. Tarkoitus oli hankkia kirppiksiltä vanhoja kehyksiä, mutta puolen vuoden etsimisen saldo oli vain kaksi kehystä, joista toisen onnistuin rikkomaan jo kotimatkalla kirpparilta. Kun vastaan tuli (kirppiksellä) uusia kehyksiä juurikin puuttuvien verran, en aikaillut vaan ostin ne itselleni. Pienen aikailun jälkeen kalenterinkin on nyt seinällä. Kannatti siis säilyttää tuota hienoa lahjapaperia melkein vuosi ja koska ei ole juuri mitään mitä ei jeesusteipillä korjaisi, niin kummatkin vanhat kehykset ovat päässeet mukaan.

Lopputulokseen olen erinomaisen tyytyväinen varsinkin kun monen päivän etsimisen jälkeen löysin Itiksestä vesiliukoisia tusseja. Kalenterin ainut huono puoli on, että sille ei juuri ole (vielä) käyttöä. Meille perheen aikuisille kun on tärkeämpää tietää toistemme menot hyvissä ajoin. Eiköhän viimeistään sitten kun alkaa päivähoidot, muskarit ja muut, niin tämäkin pääse todelliseen hyötykäyttöön.

Idea ei muuten ole omani.