Wilson täytti tänään kahdensan kuukautta. Se on oppinut ainakin avaamaan kansia ja pinoamaan tavaroita ja laittamaan niitä sisäkkäin. Ja syy-seuraussuhteita, paukuttamalla ja paiskomalla voi tuottaa ääntä. Pinsettiote alkaa olla vasemmassa kädessä erinomaisesti hallussa, mustikat, rusinat ja bonusyllärit lattialta katoavat parempiin suihin vikkelästi.
Tanssiminen on parhautta, pienen sukulaistyttölöisen ristiäisissä virrenveisuukin aiheutti välitöntä lantioliikettä. Pieni pätkä lauluakin sujuu jo.
Ollaan aloitettu pottatreenit ja kyllä vaan, mystisesti juuri potta on tuonut lopullisen avun yöheräilyihin. Jos pinniksessä alkaa parku, niin eikun Wilson potalle pissalle ja kohta vallitsee taas makkarissa uni ja rauha.
Wilson on autotyttö, pysähdytään usein tien viereen ihastelemaan ohi ajavia autoja, pakettiautot ovat parhautta.
Wilson on myös keinutyttö. En muista koska olisin viimeksi keinunut, joten kokeilin tuossa meidän pihasta. Jaan lapseni riemun!
Lapset sen tietävät: ruoka maistuu parhaimmalta kun se syödään koko naamalla. Kannattais aikuistenkin kokeilla.
VastaaPoistaJa käsin. Ehkä ens kerralla kun on spaghettia pöydässä, upotan minäkin siihen käteni ja naamani. Ei tartte pelätä, että roiskahtaa soosia paidalle. :)
PoistaHUIKEA kuva!
VastaaPoista:) Tarvittiin pikkasen saippuaa, että kastikkeet irtos ihosta..
PoistaHäh, löysin vasta nyt täältä blogista tällaisen arkiosionkin :O. Parasta, saan työajalle jotain ihanaa luettavaa!
VastaaPoistaTai siis tämähän on ihan oma bloginsa :D. Olen lueskellut vain Prinsessakeittiötä.
PoistaTervetuloa tännekin lueskeleen, kivaa!
PoistaWAU!
VastaaPoista-sirpa-
On kyllä aivan mahtava kuva, ihan sydämestä ottaa. Ja erittäin mukavaa luettavaa myös, liitynpä joukon jatkoksi.
VastaaPoista