Kestoilua

Yritän käyttää kestovaippoja. Kertikset eivät olleet edes mikään vaihtoehto, jo heti alkuraskaudesta ilmoitin miehelle, että meillä kestoillaan. Vastalauseet kuittasin rahansäästöllä ja sillä, että kestovauvat oppivat potalle nuorempina.
Mutta kuinkas sitten kävikään?

En halua kestoilla. En haluaisi myöskään tuottaa vuorellista jätettä. Tilanne on vaikea. Niinpä olen päässäni kehitellyt erilaisia teorioita kuinka kestovaippojen valmistaminen on hirveetä energian tuhlausta ja peseminen hirveetä veden tuhlausta. Vaikka olisin oikeassakin, niin se jätevuori ei vaan madallu. Huoh.

Lisäksi on lapsen hyvinvointiin liittyviä syitä, miksi meidän täytyisi ehdottomasti käyttää kertakäyttövaippoja:
- Lapsi on tyytymätön, kun vaippa on koko ajan märkä, myös vaikka vaippa olisi kuiva. Nehän hiostaa ihan älyttömästi.
- Lapsi ei voi liikuttaa jalkojaan kestovaipossa. Painava järkyttävän iso vaipanmötikkä naulitsee lapsen jalat alustaan.
- Lapsi saa kohta ilkeen ihottuman kun sen persus hautuu kosteissa vaipoissa.

Typeriä syitä, joista jokaiseen on olemassa helppo ratkaisu, mutta tässä ei nyt haeta niitä.

Kestovaipat eivät ole hankalia, kumihanskat vaan käteen ja sappisaippuaa paskavaippoihin. Kyllä mulla olisi aikaa niitä pestä ja huoltaa. Mutten halua.

Tykkään juoda kuplavettä. Jos ostan sellaisin hiilihapettimen kotiin, jottei kuplitettua vettä tarvitse kantaa enää kaupasta, niin kompensoisko se yhtään tässä henkilökohtaisessa ekokatastrofissa?