Uusi kamera ja muuta kivaa

Oi olen niin onnellinen! Sain vihdoin eilen ostettua uuden kameran. Kotiutin Rajalan alesta Nikon D90:n ja valovoimaisen linssin. Ihan perus harrastelijajärkkäri, mutta upouusi ja hieno ja minun ikioma. Vaatii taas uutta harjoittelua, mutta mikäs sen mukavampaa. Jollekin kurssille vois mennä ja mikäli oikein tulkitsin kamerapakkauksen mukana tulleita miljaardeja lippusia ja lappusia niin pääsen yhdelle Nikonin järkkäämälle opintoasialle ilmaiseksi.
(Vanha  (D70S) on muuten myynnissä huokeaan hintaan tuliterän linssin (Nikkor 18-55mm kit) kanssa. Edelleen eri kelpo aloittelijan kamera vaikka valokuvauksesta tosissaan kiinnostuneelle lapselle, hyvin pidetty ja vuosi sitten puhdistettu ja huollettu.)

Kivaa on myös helmikuu, vuoden toisiksi paskin kuukausi, mutta huomattavasti tammikuuta parempi. Tuntui, että tammikuu ei aio loppua ikinä. Töihin tuli toissa viikolla palaveripyyntö viikolle 5, ajattelin meilin matkanneen jossain viikkokaupalla, että johan se meni aikaa sitten, mutta sehän menee vasta tänään. Helmikuu on perinteisesti tuntunut lyhyeltä, toivottavasti tämä vuosi ei ole mikään poikkeus.

Kivaa on myös olla (omasta mielestään) rento äiti! Olin aika varma, että minusta tulee tolkuton sokeripoliisi, mutta ei tullutkaan. Lapsi saa syödä mitä haluaa. Eli jos muutkin syö pullaa niin kyllä Wilsonkin. Eilen meni browniet iltapalaksi, lapsi oli onnellinen. Kaikki olivat onnellisia, rocky road brownies voi tehdä vain onnelliseksi. Onneksi sitä on vielä jäljellä, Wilsonin mennessä päikkäreille otan sen esiin. Ja kameran käyttöoppaan. Ja villasukat.