Pages

Slider

Univajetta

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Nukkuminen on minulle niin kovin vaikeaa.
Muistan edelleen erittäin hyvin sen ensimmäisen kerran, kun äänet alkoivat unenpuutteesta johtuen kuulumaan kaukaa. Siitä on kesäkuussa yhdeksän vuotta, paikka Lappeenranta-Viipuri ja tilaisuus mummin 80-vuotissynttärit, joita vietettiin sukubussimatkalla Viipurissa. Samana päivänä juhlistettiin myös pienen serkkuni 18-vuotissynttäreitä.
Tultiin Lappeenrantaan Viipuriin lähtöä edeltäneenä iltana, aika myöhään. Maistettiin sedän kanssa vähän viskiä, mutta ei riekuttu liian myöhään, juteltiin siitä kun en ollut moneen yöhön nukkunut. Bussi taisi startata seitsemältä, mä heräsin vähän ennen viittä ja tuijotin kattoikkunaa siihen saakka, että herätyskello soi.
Venäjän puolella setä tarjosi plöröt, en muista huolinko, mutta kahvi kelpasi. Ajattelin, että ilman kahvia ehkä kuolen.

Voi olla, että kärsin unettomuudesta jo ennen tätä yhdeksän vuoden takaista kesää, mutta sen jälkeen olen ollut kipeän tietoinen, että vuoden valoisimpaan aikaan en nuku, uni tulee illalla, mutta herään aamuyöllä, enkä nuku enää. Monta vuotta meni tajutessa, että myöskään vuoden pimeimpään aikaan ei uni tule, tai tulee, muttei pysy. Vuoden pimeimmän ja valoisimman kuukauden väliin mahtuu monta vaihtelevasti nukuttua kuukautta, enempi on vaihdellut sinne huonon suuntaan.

Tuoreelta äidiltä kuuluu kysyä, että mites yövalvomiset. Näistä kuuluista valvojaisista olin kuullut kavereilta monasti, kuinka kauheeta se on ja voi kestää monta vuotta ennen kuin saa kunnolla nukuttua. Etukäteen pelotti, kun on muutenkin tätä univelkaa ehtinyt kertyä, mutta lohduttauduin, että enhän mä nuku muutenkaan. Kyselyihin olen aina vastanut totuuden mukaisesti, että hyvinhän me nukutaan ja miettinyt samalla mielessäni, että koska se infernaalinen valvominen oikein alkaa.  Yksi kaunis päivä tajusin, että mun yövalvomiset alkoivat tuolloin yhdeksän vuotta sitten.
Ymmärtääkö monikaan miten luksusta se on kun herää yöllä kaksi kertaa imettämään, mutta nukkuu ne imetysten välit? Siis herää vain kaksi kertaa, mutta muuten nukkuu ihan kokonaan, ei valvo yhtään.
Tämän kaiken ajatteleminen tekee minut hieman surulliseksi.


























Nukkuminen ja nukkumattomuus muodostunevat tämän blogin yleisimmiksi aiheiksi, siksipä muokkasin myös blogin kuvausta.

2 kommenttia

  1. Ihana kuva :)

    Taisin jäädä kiinni blogiisi. Siinä on niin ihania kuvia ja mua miellyttävä kirjoitusote.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa lukijaksi Unikas!
      Mun mieltä lämmittää eriyisesti jos joku pitää kuvista, olen ahkerasti viime kuukaudet harjoitellut edes kohtuullisten kuvien ottamista.

      Poista

Blogger Template created by Photographic Elements