Se on syksy nyt, alkoi eilen ihan mahdottomalla syysmyrskyllä. Että tervetuloa vaan, minä olen valmis!
En
ole syksyihminen. Vaikka kuinka yritän riipiä iloa samoista asioista
kuin syksyihmiset, kipakoista aamuista, sateista, kynttilöistä ja
uusista aluista, niin ei vaan onnistu. Vituttaa tarpoa kaatosateessa
pimeessä aamulla töihin loisteputken alle palelemaan ja kun mitään ei
näe ilman et joka lamppu himassakin lyysaa aamusta iltaan enkä just
ajatellut aloittaa uutta harrastusta eikä ole uutta lukujärjestystäkään
noudatettavana. Eniten syksyssä ahdistaa, että se vaan rysähtää käyntiin
yks kaunis aamu ja on sit siinä. Miksei kevät koskaan ala samalla
rytinällä?
Mutta mutta. Tänä syksynä olen ehkä
ekaa kertaa ikinä valmis syksyyn, tuntuu kivalta, että vuodenaika
vaihtuu. Ihan oikeesti kiva kaivaa esiin pipot ja villasukat. Ja
kutimet, uusia pipoja ja kaulaliinoja kaivataan. Jospa tänä syksynä
neulois oikein villapaitojakin, ainakin Wilsonille. Nukkumaan käyvä
luonto ilahduttaa eniten, onneksi minulla on tänä syksynä tarpeeksi
aikaa samoilla metsäpoluilla tutkimassa, miten kasvit ja eläimet
valmistautuvat tulevaan talveen, siitähän syksyssä on kyse.
Ja hei, syksyllä joulu on lähellä!
Mä jaan tuon täysin sun kanssa. Vaikka olenkin syntynyt syksyllä, ei se tee mustaan yhtään enempää syksyihmistä. Mä tykkään pimeistä illoista, kynttilöistä, sienimetsän tuoksusta, kumpparit on kivat, ensimmäiset pikkupakkaset on ihania ja pienenpieni vesisadekin on ajoittain ihan OK.... mutta täytyykö sitä vettä tulla saatana ympäri vuorokauden montaa kuukautta putkeen ja onko pakko myrskytä jatkuvasti niin ettei tukka päässä pysy.
VastaaPoistaAurinkoinen, kaunis syyssää, toivotan sinut tervetulleeksi ... ja jään odottamaan Joulua <3
Nyt kun mulla on lyhyt tukka, en ole niin syvästi allerginen tuulelle, mutta voi perskuta kun täällä pääkaupungissa tulee! Varsinkin meidän kotikaupunginosassa.
PoistaMäkin tykkään kynttilöistä ja kumisaapaista. Kumisaappaat antaa mahdollisuuden pieneen rönttöisyyteen. :)