Kestohaaveilen kirjoneuleista, itseni tekemistä. Pelkäänpä vaan, että kovin kummoiseen norjalaiskuosiin ja yli kahden langan kuljetukseen ei kärsivällisyys riitä. Eikä just nyt taidotkaan, mutta oikeastaan kaiken voi opetella. Aloitin siis pienimuotoisemmin eli pipolla ja lapasilla. Plussina paksu lanka, helppo kuviointi, johon ei ohjetta tarvittu sekä suljettu neule eli ei nurjia kierroksia.
Langat ovat ylijäämää Karismaa kastepisarapeitosta. Langat on ostettu Menitasta, jossa olisi kahden kuukauden vaihto-oikeus, mutta Wilson söi keristä vyötteet. Pipomalli on jokseenkin sama kuin Wilsonin viime kevättalven pipo.
Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Kyllä näillä kelpaa keväthangilla käppäillä (eli loskapaskassa Hämeentiellä, jossa suurimman osan päivittäisistä ulkoiluistani työmatkan muodossa suoritan).
Älyttömän sievät! Ja ihanat värit. Tässä alkaa kirjoneulekuume nousta. Ngngng.
VastaaPoistaMä haluaisin tehdä ohuesta langasta jotain sellaista oikein hienoa ja mutkikasta. Vielä joku päivä.
VastaaPoista