Pages

Slider

Järki vs. tunteet, pelkotilat ja raivo

lauantai 11. toukokuuta 2013

Tämä teksti on kirjoitettu jo muutama päivä sitten, olisko kolmantena päivänä synnytyksestä, ios-Bloggerin erinomaisuudesta johtuen jäänyt julkaisematta. Vaikka sittemmin tilanne on taasaantunut, mahtuu tähän väliin monta älytöntä kyyneltä, silmitön huutaminen Wilsonin isälle vieraiden läsnäollessa ja laaja-alainen muistinmenetys. Wilson ei onneksi vaikuta traumatisoituneelta, ehkä ongelmat alkavat vasta myöhemmin.
Voisko joku palauttaa mun aivot pliis!

Otsikko johtaa harhaan, järki on paennut. Märehdin niin niissä onnettomissa raskausvaivoissani, että unohdin tämän kaikkein kauheimman, kun tunteet ottavat järjestä vallan ja elämä menee oikeasti vaikeaksi. En usko, että olisin muistanut tätä myöhemmässäkään raskauden vaiheessa tulevaan muutoin henkisesti valmistautuneena, nythän koko synnytys ja tuplaäitiys tuli vähän nopeasti puun takaa. Täähän oli tosiaan se koko homman vaikein osuus Wilsoninkin kanssa.

Tunteet:
Olen vollottanut käytännössä koko päivän. Joka kerta kun mun pitää puhua jollekin alan pillittää. En oikein tiedä miksi. Vastasyntyneiden valvontaosaston lastenlääkäri oli kovin ilahtunut: "Ihanaa! Sä itket! Maito on noussut!" Aijaa!!
En pysty tekemään mitään päätöksiä yhtään mistääm, päätökset vaativat ajattelua (jos sitäkään) eivätkä loputonta vatvomista ja pohdiskelua asian erilaisilta epämääräisiksi jääviltä kanteilta. Okei, tässä on tarvinnut päättää ihan oikeitakin asioita, mutta koko pakan riittää sekoittamaan ajoittain täysin ylitsepääsemättömät ongelmat, kuten kumpaan näistä pulloista tämän maidon nyt laittaisinkaan.

Pelkotilat:
Tiputan vauvan. Kompastun. Kompastun ja tiputan vauvan. Vauva tukehtuu maitoon. Vauva kuristuu piuhaan. Vauva ei hengitä ihan mistä tahansa syystä. Kaadun.
Kompastuinkin muuten, aiheellinen pelko siis.
Pelkää koko ajan jotain koko universumin puolesta. Raskasta.
Olen ihan varma, että Wilson traumatisoituu pitkästä poissaolostani ja erityisesti koska en pysty häntä normaalisti hoitamaan kotiin palattuani. Tai missaan kaikki loput sen kehitysvaiheet.

Raivo:
Tapan sen, jos ne särkylääkkeet eivät ilmesty tähän nyt! (Se on kuulkaa niin, että kun sairaalassa on särkylääkejakelu myöhässä, niin silloin vituttaan.)
Helvittiäkö siinä siltä kyselet, se on just tuotu leikkaussalista, senkun teet! (Naapuripetiin kärrättiin leikkaussalista kiirreellisestä sektiosta rouva, jolta kätilö herkesi kyselemään kaikenlaista mun mielestä todella hölmöä, kuten haluatko, että vaihdan sun siteen.)
Jos tää tutti ei just nyt mene tähän, niin heitän koko paskan seinään ja hypin sen littanaksi! (Tuttipullon korkki meni väärille kierteille.)

4 kommenttia

  1. Olin ihan autuaasti unohtanut tämän. Itsehän menin imetysaikana ihan kierroksille ja rikki, jos mies otti yhden (1) oluen.

    Ei siinä auttanut, vaikka kuinka tiesi, ettei reaktio ole kauhean järkevä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joku muistutus ennakkoon olisi ollut tosiaan kiva. Sen lisäksi, että käyn ihmeellisillä kierroksilla, en muista juuri yhtään mitään!

      Poista
  2. Ihanan rehellistä :) Mulle aikanaa sanottiin: maitoa rinnoissa = taikinaa aivoissa.

    VastaaPoista

Blogger Template created by Photographic Elements