Korvatulehdus

Wilson sairastaa ensimmäistä kertaa oikein kunnolla. Oli sillä kuumetta viime viikollakin ja muutama ilmeisesti hampaisiin liittynyt nuha on nähty, mutta nyt piti oikeen mennä lääkäriin. Se oli hirvee pettymys kun lääkäriasema ei ollutkaan enää Ruusulankadulla, siellä minä lapsena kävin lukuisat korvatulehdukseni hoidattamassa. Enää korvia ei kuulemma puhkaista kuin hyvin harvoin, minun lapsuudessani se oli sääntö, eilinen lääkäri vahvisti, että silloin muinaisina aikoina oli hoitovirhe jättää puhkaisematta. Trauma.

Saatiin antibioottia, miten ihmeessä sen sais lapseen ilman kyyneleitä?

Tänään on ollut paljon aikaa neuloa. Seuraavan tekeleen pitää valmistua pääsiäiseksi.

Vaatetta narsisseille

Kun tulppaaneihin alkaa jo melkein kyllästyä, tulevat ihanat keltaiset narsissit! Ensin niitä ostetaan sisälle ja sitten parvekkeelle, ne ovatkin parvekkeen komein kasvusto pitkälle kevääseen ennen kuin varsinaiset kesäkukat niin sanotusti puhkeavat. 

Pidän kovasti ruukkunarsissien keltaisista muoviruukuista, lisää kevättä talven viimeisiin henkosiin. Päätin pimpata ruukkuja kuitenkin hieman ja harjoitella samalla reunavirkkauksia. Kolmeen ruukkuun kului minimaalisesti puuvillalankaa, noin kaksi tuntia ja jonkun verran kaksipuoleista teippiä.

Kiitoskortti

Tarvittiin häiden jälkeen kaksi ja puoli vuotta suunnittelua, monen kymmenen euron viuhahdus Sinellin kassalla, 15 metriä silkkinauhaa, haarukka ja kuumaliimapistooli ennen kuin hääkuvakortit alkoivat saavuttaa muotoa.

Siihen päälle vielä muutama viikko ja kunnon flunssa ja vihdoin ne ovat kirjekuorissa! Juuri viimeisen kuoren suljettuani tuli kyllä mieleen, etten tarkistanut onko kaikissa korteissa mukana se kuvakin tai menikö johonkin kuoreen harjoituskappale.

Vielä jos odotan neljä päivää saan kuoriin paskuhuussimerkit. Näen jo ongelman kun mikään merkki ei sovi valittujen kuorien sävyyn..

Koskaan en valita

Raskausvaivoista ei sovi valittaa ellei sikiö tai oma oma terveys ole vakavasti vaakalaudalla. Ymmärrän ja hyväksyn, ketä kiinnostaa venyvä vatsanahka, paine rakossa, peräpukamat ja turvotus, ei niin ketään. Siksipä kun minulta kysytään miten olen voinut, niin kerron vointini olevan mitä mainioin. Tai vähintäänkin, että normaali. Kaikki edelläkin kuvatut raskauden ilot ovat nimittäin normaaleja riippumatta siitä minkälaiseen vointiin ne johtavatkaan.

Neuvolassa kitisen joka vaivaa sydämeni kyllyydestä. Ja täällä. Voin kertoa, että raskaus ei ole mieliolotilani. Elän raskauden muka ihanan ja seesteisen keskikolmanneksen viimeisiä viikkoja. En tunne itseäni kauniiksi, en rakasta pyöristyvää vatsaani ja minuun sattuu aivan saatanasti. Yöni kuluvat vaivalloisesti kylkeä kääntäessä järkyttävissä lonkkakivuissa. Päivästä riippuen lonkkia vihloo myös päivisin ja yhä enenevässä määrin alaselkääni särkee myös. Joinain päivinä en uskalla kumartua etten jää kumaraan ikiajoiksi. Kiitos alaselän, näytän nyt jo vaappuvalta valaalta, mitä enemmän yritän kävellä kivusta huolimatta normaalisti sitä enemmän vaapun. Liitoskivut, nämä on niitä. Ja tätä riemua on edessä vielä yli kolme kuukautta. Helpotusta tuskin on tulossa ennen synnytystä. Päin vastoin, sitä ennen ehdin valitta lukematonta määrää erilaista uutta kremppaa kropassa. Veikkaan, että ei mene kauaakaan kun kukaan ei enää uskalla kysellä vointiani. :D

No on tässä jotain hyvääkin. Tukka kasvaa ja paksunee kohisemalla, ulkonäön kanssa on helppo olla sinut, vaatekriisejä on vähän kun kaikki näyttää päällä samalta, vilkas sikiö tuottaa paljon iloa, sillä sen jokainen liike ilahduttaa.

Tiistai

Ensimmäinen kirkumisen saattelema heittäytyminen kaupan lattialle, check!

Ne viinirypäleet, jotka minä laitoin ostoskoriin olivat tietenkin aivan vääriä. Note to self: istuta lapsi aina ostoskärryyn, älä kuvittelekaan, että pienetkään ostokset onnistuvat ostoskorin ja sinkoilevan yksivuotiaan kanssa. Tai onnistuu jos tykkää kovin hikoilla.

Tämä on muuten se hetki kun pitäisi tyhjätä astianpesukone ja latoa uudet sisään, kerätä lelut koreihin, viikata pyykit, pestä kissanyrjöt pöydältä ja siirtää valokuvat kamerasta koneelle. Minä makaan nyt tässä sohvalla ja syön niitä viinirypäleitä.

Mittatilausrätit

Pysyn hyväksi havaitulla ja erinomaisen tuottoisalla aina oikein-linjalla. Serkkuni tilasi muutaman tiskirätin, mielestäni paras neulos niihin on nimenomaan aina oikein. Olen kokeillut erilaista kuviointia ja neulosta, mutta tätä ei ylitä mikään, tekstuuri on likaa hyvin irroittava ja lopputuote valmistuu yhden Voice of Finland -jakson aikana, jääkaapillakin kerkiää käymään.
Lankana käytin Dropsin Parisia, jota löytyy vauvanpeittojen jäljiltä useampi kerä. Räteistä tulee aika paksuja, mutta testasin niiden toimivuuden käytännössä enkä keksinyt moitittavaa. Perinteinen rättimateriaali bambu ei mielestäni ole tarpeeksi kestävä, neulotussa rätissähän parasta on, että se kestää ehjänä todella pitkään.

Rättejä vastaan sain kaksi tuoretta serkkuni juurelle leipomaa ihanaa leipää! Tällaista vaihtotaloutta totettaisi mieluusti useamminkin. Olen joskus harkinnut liittyväni Stadin aikapankkiin ja tarjoavani silityspalvelua. Kertyneillä toveilla voisin hommata jonkun pesemään kylppärin kaakelit tai imuroimaan kirjahyllyn.

Sininen totuus

Pyysin Wilsonia näyttämään kylpykirjasta missä on apina. Lapsi osoitti elefanttia ja sanoi äiti. Eikä raskausviikkojakaan ole vielä kasassa kuin kaksikymmentä jotain. Että kiitti.

Pipo ja lapaset

Kestohaaveilen kirjoneuleista, itseni tekemistä. Pelkäänpä vaan, että kovin kummoiseen norjalaiskuosiin ja yli kahden langan kuljetukseen ei kärsivällisyys riitä. Eikä just nyt taidotkaan, mutta oikeastaan kaiken voi opetella. Aloitin siis pienimuotoisemmin eli pipolla ja lapasilla. Plussina paksu lanka, helppo kuviointi, johon ei ohjetta tarvittu sekä suljettu neule eli ei nurjia kierroksia.

Langat ovat ylijäämää Karismaa kastepisarapeitosta. Langat on ostettu Menitasta, jossa olisi kahden kuukauden vaihto-oikeus, mutta Wilson söi keristä vyötteet. Pipomalli on jokseenkin sama kuin Wilsonin viime kevättalven pipo.

Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Kyllä näillä kelpaa keväthangilla käppäillä (eli loskapaskassa Hämeentiellä, jossa suurimman osan päivittäisistä ulkoiluistani työmatkan muodossa suoritan).

Muiden hyvät uutiset = parhaat uutiset

Ystävältä maanantaina kuultu hyvä uutinen pistää vieläkin hymyilyttämään, kyllä muiden huippu-uutiset vaan on ne parhaat uutiset!

Parhautta on myös postikortit. Niitä pitää lähettää enemmän. Sain vuoden ensimmäisen kortin postissa tänään ja voin sanoa että kyllä ilahdutti!

Uusi kamera ja muuta kivaa

Oi olen niin onnellinen! Sain vihdoin eilen ostettua uuden kameran. Kotiutin Rajalan alesta Nikon D90:n ja valovoimaisen linssin. Ihan perus harrastelijajärkkäri, mutta upouusi ja hieno ja minun ikioma. Vaatii taas uutta harjoittelua, mutta mikäs sen mukavampaa. Jollekin kurssille vois mennä ja mikäli oikein tulkitsin kamerapakkauksen mukana tulleita miljaardeja lippusia ja lappusia niin pääsen yhdelle Nikonin järkkäämälle opintoasialle ilmaiseksi.
(Vanha  (D70S) on muuten myynnissä huokeaan hintaan tuliterän linssin (Nikkor 18-55mm kit) kanssa. Edelleen eri kelpo aloittelijan kamera vaikka valokuvauksesta tosissaan kiinnostuneelle lapselle, hyvin pidetty ja vuosi sitten puhdistettu ja huollettu.)

Kivaa on myös helmikuu, vuoden toisiksi paskin kuukausi, mutta huomattavasti tammikuuta parempi. Tuntui, että tammikuu ei aio loppua ikinä. Töihin tuli toissa viikolla palaveripyyntö viikolle 5, ajattelin meilin matkanneen jossain viikkokaupalla, että johan se meni aikaa sitten, mutta sehän menee vasta tänään. Helmikuu on perinteisesti tuntunut lyhyeltä, toivottavasti tämä vuosi ei ole mikään poikkeus.

Kivaa on myös olla (omasta mielestään) rento äiti! Olin aika varma, että minusta tulee tolkuton sokeripoliisi, mutta ei tullutkaan. Lapsi saa syödä mitä haluaa. Eli jos muutkin syö pullaa niin kyllä Wilsonkin. Eilen meni browniet iltapalaksi, lapsi oli onnellinen. Kaikki olivat onnellisia, rocky road brownies voi tehdä vain onnelliseksi. Onneksi sitä on vielä jäljellä, Wilsonin mennessä päikkäreille otan sen esiin. Ja kameran käyttöoppaan. Ja villasukat.