Lankalöytö

Katsokaa minkälaisen löydön tein omasta kaapistani! Pussillinen Dropsin Safrania. En olisi ikimaailmassa muistanut näiden olemassaoloa ellen olisi hukannut virkkuupussukkaani ja joutunut siksi kääntämään ympäri joka kaapin ja laatikon. Tiedättä varmaan ne hetket kun pöydiltä työntää tavaraa piiloon niihin koloihin mihin ne nyt sattuu joten kuten sopimaan eikä niitä löydy enää. Mulla on näitä tilanteita aika usein. Muttei siis missään nimessä liikaa tavaraa, muah.

Langoista alkaa ihan pian valmistua Suuri Käsityö -lehden numerossa 1/2013 ohjeistettu siksak-huivi. Just nämä värit eivät olleet ihan mielessäni, mutta kun kerta (astia)kaapin kätköistä löytyy säkillinen lankaa niin äkkiäkös sitä suunnitelmaa muuttaa.

Mä olen saikulla. TAAS. Kestoflunssa. Kurkku on ollut kuukauden kipeä. Joka ikinen päivä, sattuu myös nenän kautta hengittäessä. Makaan siis sängyssä ja olen hiljaa. Afrikkakukkia valmistuu. Jo yhden päivän puhumattomuus on auttanut, olis vissiin pitänyt ummistaa turpansa muutamaksi päiväksi jo kuukausi sitten. On mulla silmätulehduskin, sekin on helpottanut yön aikana.

Hetki sitten iski joku ihana iskiastyyppinen toispuoleinen alaselän ja lonkan viiltävä kipu. Kirosanoja tähän. Nää iki-ihanat raskausvaivat. Mut ajatellaan vain positiivisia, ei turvotusta eikä jalkojen kasvua ja tukka on edelleen paksumpi kuin koskaan.

African flower -päivä

Peittolaatikon sisältö kasvaa. Melkein luovun haaveesta tehdä parisängyn päiväpeitto, jospa kuitenkin sellainen mukava torkkupeitto riittäisi.

Olen nyt kaksi päivää Wilsonin päiväunien aikana työstänyt näitä virkkuukoukku sauhuten. Mulla on systeemikin, näitä kun ei tehdä fiiliksen mukaan vaan väritys on koordinoitua.

Suunnitelmahan menee niin, että päättelen nämä kaikki kerralla punaviinin avustuksella. Pitää odottaa kesäkuuhun ja vauvan syntymään siis, koska tokihan nämä ovat kaikki valmiina ennen sitä. Pääteltävää ei lopulta ole ihan hirveästi, vain kaksi lankaa per tilkku, muut langat saa pääteltyä työn sisään jo virkatessa. Mutta ei nyt lasketa monta tilkkua näitä on yhteensä, kyllä siinä lasillinen jos ehkä toinenkin menee.

Katso missä mun puikot ja koukut asuu.

Loistava ura jätteenkäsittelylaitoksella

Karmaiseva tautiviikkoa alkaa olla voiton puolella ja yleinen vointi ja ilmapiiri kohentunut. Viikkoon mahtuu kolme vatsatautia, ripulit lattialla, kaksi flunssaa ja kolme lääkärikäyntiä, yksi kielijänteen leikkauksella.

Kukat ja ruohot pääsivät viikon mittaan nahistuun.

Varkaus

Kun hakee ite niin ei tartte tyytyä ohkasiin säännösteltyihin siivuihin vaan saa koko juuston!

Tilkkuja, herkkuja ja langanpätkiä

Päätettiin ystäväni kanssa ottaa käden taidot vähän paremmin haltuun. Otettiin esiin Käsityön pikkujättiläinen ja päätettiin toteuttaa siitä kaikki ohjeet, solmeilut ja huovutukset ja kaikki. Perustettiin tietenkin blogi, jotta kaikki pääsevät seuraamaan miten meistä tulee huipputaitajia kaikilla käsityön saroilla.

Muut käsityö- ja askarteluprojektini pysyvät täällä, mutta lue ihmeessä myös Tilkkuja, herkkuja ja langanpätkiä!

Kesäaika

Tää kellojen venkslaaminen on kyllä perseistä puuhaa. Voisko joku kertoa kuka hyötyy ja miten? Perseisyyttä ei niin yhtään vähennä, että tilanteeseen pätee ärsyttävästä ärsyttävä lausahdus vanhuudesta, joka ei tule yksin.

Silloin nuorena (no ei nyt niin kovinkaan montaa vuotta sitten) en ymmärtänyt mikä ihmisiä kellojen siirtelyssä ärsytti. Niin ne tilanteet elää. Tänä keväänä siirto kesäaikaan osuu sopivasti pääsiäiseen, tässä on ikään kuin yksi päivä lisää toipumisaikaa ennen kuin pitää viritellä herätyskelloa aamulla töihin nostamaan, haluan herätä ilman mitään kellon kilkutusta kuudelta niin kuin kaikkina muinakin aamuina!

Rairuoho

"Miksi te mua katsotte?? Tuo ruoho oli jo tuolla lattialla kun minä hyppäsin tähän.."

Apinapeitto vauvalle

Vauvanpeitto jälleen, minkäs sille mahdan, että sukuun pukkaa vauvoja kuin liukuhihnalta konsanaan. Tein jotain aivan erilaista kuin aiemmin jo kolmeen kertaan nähdyt raitapeitot (1, 2 ja 3) (niitä tulee vielä yksi omalle vauvalle).

Ja nyt on todettava ihan rehellisen vilpittömästi, että mitään näin hienoa en ole koskaan omin pienin kätösin tehnyt! Olen erinomaisen ylpeä itsestäni

Peittomalli on täältä, Pinteristin kautta bongattu. Alkuperäisessä kääntöpuolen kangas näytti jotenkin heppoiselta, joten tein toisen puolen omasta päästäni.

Työohje:

Tarvikkeet: puuvillalankaa sopivaa puikolle 3 ja puoli. 3 ja puolen pitkät puikot, pyöröpuikot ja sukkapuikot, pala kangasta.

Tekemäni peiton koko on noin 55x70cm.

Neulospuoli:

Luo pitkille puikoille 138 silmukkaa.

Neulo 10 kerrosta aina oikein, vaihda pyöröpuikoille jossain vaiheessa.

11. krs: neulo 7 silmukkaa oikein, *5 oikein 2 nurin* toista 17 kertaa, 12 oikein

12. krs: neulo 7 oikein, *5 nurin, 2 oikein* toista 17 kertaa, 5 nurin, 7 oikein

13. krs: kuten 11

14. krs: kuten 12

15. krs: kuten 11

16. krs: kaikki oikein

Toista kerroksia 11.-16. 35 kertaa.

Neulo lopuksi 10 krs aina oikein, päätellen samalla.

(Peitossa 220 kerrosta)

Kangaspuoli:

Luo 138 silmukkaa pitkille puikoille "kehystä" varten.

Neulo 9 krs aina oikein.

10. krs: neulo 7 oikein sukkapuikolla, laita puikon päihin esim. kumilenksut stoppareiksi. Päättele 124, neulo 7 oikein sukkapuikoll, käännä työ, neulo tämä reuna ensin.

Neulo sukkapuikoilla 209 kerrosta aina oikein. Siirrä stopparit tälle puikolle. Älä katkaise lankaa.

Neulo toinen reuna samoin, huomaa, että neulominen aloitetaan työn sisäkulmasta. Katkaise lanka neulottuasi 209 kerrosta.

Luo pitkille puikoille 124 silmukkaa.

210. krs: neulo aloitusreunan 7 silmukkaa oikein, jatka samalla langalla pitkille puikoille luomillesi silmukoille, neulo ne kaikki ja jatka toisen reunan 7 silmukkaa samalle puikolle aina oikein.

Neulo 9 krs aina oikein, päättele viimeisellä kerroksella.

Virkkaa peitto ja kehys reunoistaan yhteen kiinteillä silmukoilla. Päättele langat ja pese työ.

Mittaa kuivunut työ ja leikkaa kankaasta samankokoinen pala. Kiinnitä kangas huolella nuppineuloilla peiton ja kehyksen väliin. Ompele reunat käsin.

Tärkeää: myös kankaan pitää olla kertaalleen pesty, jotta vältytään kaikenlaisilta kutistumis- ja vanumisongelmilta tulevissa pesuissa.

Vähemmän tärkeää: käytin trikookangasta, mutta kahden venyvän materiaalin yhdistäminen ei ollutkaan niin helppo kuin ensin ajattelin. Ei missään nimessä mahdotonta, keskittymällä vältin kaikki karikot ja kiroilut. Ompelin kankaan kiinni neulokseen käsin, jotta ommel hieman joustaisi ja ennen kaikkea, ettei vaan olisi sattunut mitään aluslanka vetää- tai vastaavia katastrofitilanteita.

Masuasukki ja selkäpiitä karmivaa muuta kauhua

Masu, salamatkustaja, masuasukki, rakkauspakkaus, tarrasukkia, vaavi, vauveli ja mitä näitä karmeuksia nyt on, välillä tuntuu, että loputtomasti. Kohta mie yrjöön!

Se on perkele sikiö ja se kasvaa kohdussa. No okei, voi sanoa vauva ja maha, mutta siinä menee raja. En käsitä miten joku pystyy lässyä yllä luetellulla tavalla, vihaan kaikkia ilmaisuja yhtä lailla. Että kutsuisin omaa mahaani masuksi? Ehkä se on ne raskauden pehmentämät aivot, mä olen onneksi sitten pysynyt skarppina.

Tänään saatoin töissä syyllistyä pieneen kivahdukseen, kun kolleega tervehti mua kutsumalla vauvamasuksi. Enkä siis vähiten masun takia, vaikka olis mulla nimikin.

Puistattaa.

Kuvan taulut eivät liity tapaukseen millään tavalla.

P.S. Vauvat vauvat eivät syö tissiä vaan maitoa.

Aarrelaatikolla

Lapsi löysi aarrelaatikon omatoimisesti. Valvonta petti niin sanotusti. Aarre todellakin, Wilson olisi viihtynyt laatikon sisällön parissa varmasti koko päivän. Se jopa totteli kun sanoin, että sisältöä ei saa viedä pois makkarista.