2013

Uusi vuosi on alkanut. En aio luvata mitään.

Mä en oikein ymmärrä mikä näissä vuosien vaihtumisissa on se juhlan aihe. Aina on tokkiinsakin kiva paukutella raketteja ja juoda kuohuvaa, mutta mitä ovat nämä uudet alut ja menneiden muistelot? Mun elämä jatkuu tänään varmaan ihan samanlaisena kuin eilen. En tunne sydänalassani kutkuttavaa uutuuden viehätystä taikka jännitystä tulevista suurista ja hienoista asioista mitä tämän vuosi mahdollisesti tuo tullessaan. Jokainen päivä voi olla hieno ja mahdollisuuksia täynnä, ei siihen vuoden vaihtumista tarvita.

En myöskään ymmärrä näitä, jotka päättävät vuoden alusta tehdä jonkun muutoksen elämässään kuten lopettavat tupakanpolton, alkavat laihduttaa, aloittavat uuden harrastuksen. Mikä ihme niissä kaikissa muissa 364:ssä päivässä on vikana muutoksen tekemiseen? Senkun päättää, että nyt teen näin ja tekee sitten kans.

Vuoden vaihtumisessa on myös yksi selkeän ikävä puoli, tästä alkaa vuoden kolme masentavinta kuukautta. Liina sen niin osuvasti pisti, ei ole mitään mitä odottaa, on kylmää ja kelmeää ja kevätkin tuntuu kaukaiselta kesästä nyt puhumattakaan. En nyt keksi mitä sitä esimerkiksi kesällä niin kovin odottaisi, ei ainakaan sitä vääjäämättä lähestyvää syksyä, mutta kesällä on huomattavasti helpompi nauttia hetkestä kuin helmikuussa. Eikös tulppaanit valtaa kaupat ensi viikolla, ehkä ne piristävät.

Nillinnillin.

Kuvan tyyppi onneksi piristää. Sille on ihan sama sataako vettä vai paistaako aurinko. Se on aina yhtä iloinen, takkutukkainen ja harvahampainen Wilson. <3