Pages

Slider

Duunihommia

sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Viime päivinä on pyörinyt mielessä työ jo ihan tuskasen paljon. Vanhempainvapaan loppu ei nyt varsinaisesti vielä häämötä, mutta mahdollisesta hoitovapaasta ilmoittamisen päivämäärä kylläkin. Minä en ole sellaisessa onnekkaassa asemassa, että kotihoidontuki mahdollistaisi tätä ihanaa kotona lorvailua eikä sitä minulle mahdollista myöskään Wilsonin isän tulot.
En ole myöskään varma, jaksaisinko lorvailla kotona enää kovin pitkään täyspäiväisesti, tämä kun ei ole kokonaan omaa aikaani ja lapsen kasvaessa oman ajan osuus kutistuu koko ajan. Liikkuvaisen lapsen kanssa kaupungilla ja kahviloissa luuhaaminen alkaa jo käydä työstä ja hiekkalaatikon reunalla kökkiminen se vasta kovaa hommaa onkin. Aivoni kaipaavat projekteja ja ennen kaikkea työn tuomaa sosiaalista elämää, jossa aikuisillakin on nimet.

Onneksi on osa-aikaisuus, olen ihan mielettömän iloinen ja kiitollinen, että työantaja ehdotti mulle heti useita vaihtoehtoja työajan järjestämiseksi ja kaupan päälle tarjosi vielä mun unelmaduunia, jota voisin siis jonnekin maaliskuuhun tehdä vain pari päivää viikossa. (Ei nyt mennä siihen miten sekin käytännössä toteutuu, ennen kuin sitä pitää käytännössä toteuttaa.) <3

Mutta mutta. Jos olisi jäämässä kokonaan kotiin lasta kaitsemaan, lähettäisin CV:ni Mamworkin äideille. Luin tästä jo Vuoden mutsista jokunen aika sitten ja tämän päiväisen Hesarin artikkeli sai minut ihan firman nettisivuille saakka tutkimaan mistä on kyse. Ihan paras idea. Mulle olis löytynyt heti hommaa Helsingin kivijalkaputiikkien markkinoinnin suunnittelusta. Kivijalkaputiikki kuulostaa nimittäin just nollabudjetilta ja markkinointi nollalla eurolla on just mun juttu. :D

Summarum siis, ihana helpotus kun saatiin vihdoin joku päätös tähän painostavaan aiheeseen. Lopetettakoon ruoka-aiheiseen kuvasarjaan viikon varrelta, digifilmille tallentuivat lihan, leivän, parsakaalin ja ananaksen ensimaistelut.





6 kommenttia

  1. On tuo Wilson kyllä söpö ilmestys! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3
      Ruokaillessa saa ihan parhaat kuvat. :D

      Poista
  2. Kuten jo Prinsessan puolella totesin, "Wilson on ihan parhautta ♥ ". Mä edelleen vaan täällä hytkyn itsekseni näille ruokailukuville.

    Mä kävin myös viime viikolla kahvilla omalla työpaikallani ja käväisipä mielessä jo tuo töihin paluukin. Musta ei todellakaan olisi kotiäidiksi, ei taloudellisista syistä eikä erityisesti mun oman mielenterveyden edes tällä tasolla pysymisen kannalta. Toisaalta ei millään kuitenkaan raaskisi jättää tuota mamman pikku Siisseliä 'päiväkodin tätien' armoille. On se vaan kuitenkin raaka totuus, ettei näin asuntolainallisena oikein onnistu eläminen kotihoidontuella. Niinpä keksittiinkin parempaa käyttöä sillekin tuelle. Meidän Kooma-mummi ja Super-Vaari jäivät kumpainenkin eläkkeelle vuosi sitten ja molemmat ovat vielä alle 60 v eli virtaa riittää. Vaari onkin keksinyt itselleen pientä puuhasteltavaa, mutta mummin aika meinaa käydä pitkäksi. Mummi unelmoi käyvänsä keikkatöissä pari päivää kuussa, jotta saisi myös ihan ikuomaa taskurahaakin. Ihan selvä yhtälöhän tämä; Mummista tulee syksyllä meidän Nanny Mc Phee ja se saa taskurahaa kotihoidontuen verran, Vaarikaan tuskin malttaa enää omia puuhastelujaan vaan alkaa Nannyn assistentiksi ja kaikenkukkuraksi minä pääsen ihan oikeiden aikuisten seuraan oikeisiin töihin ja mikä parasta muutamaksi päiväksi viikossa. Loistokasta!

    Tuo Mamwork on 'ties minkä palkinnon' arvoinen idea, nerokasta!. Harmi vaan ettei sovellu Myrkky-Mairelle :o(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruokaillessa saa mahtavia kuvia, varsinkin näistä uusien makujen ensireaktioista. :) Ai miten niin pihvi upposi kaikkein parhaiten..? :D

      Lastentarhanopettajaystäviltä kun kuulin, että pienet joutuvat istumaan kaikki ulkoiluajat vaunuissa, päätin, että Wilson menee tarhaan vasta kun pärjää itse. Puhua ja kävellä pitäis osata, sitten vasta päivähoitoon. Varmaankin siis tuossa ensi vuoden alussa, maalis-huhtikuussa.
      Ei sillä etteikö tuo siellä ennen pärjäin, ehkä enempi tässä itseäni ajattelen. Ja kieltämättä kyllä myös niitä ylityöllistettyjä lastentarhanopettajia.

      Poista
  3. Mikä hemmetti siinä on, ettei nää sun postaukset ilmesty mun Readeriin? Shape up Google! Nyt kun muistin tulla katsomaan niin täällähän olisi vaikka mitä kommentoitavaa. Argh.

    Pohdintasi kuulostavat tuskallisen tutuilta. Tai siis mä tiesin jo alunperinkin, ettei musta ole kotiäidiksi pitkän kaavan mukaan - mutta kaikki varoittivat tekemästä mitään päätöksiä ennen kuin pää on hormoneista sekaisin. No, en mennyt niin sekaisin kuitenkaan.

    Mahtavaa, että homma järjestyy järjellisellä tavalla! Mä myös koen, ettei vauvan kanssa kotona hengailu mitään lomaa ole (mutta mies on siitä ilmeisesti eri mieltä. Hyvä niin.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ekat 5 kuukautta oli musta ihan lomaa kun pystyi tekeen mitä tahtoo. Mut tuo leikkipuistossa hengaaminen on kyllä ihan kovaa työtä ja sitä joutuu tekeen välillä vieläpä ääriolosuhteissa.
      Olen niin iloinen, että työasia on nyt ratkennut, tuntuu töihinpaluukin jo ihan odotettavata ajatukselta.

      Poista

Blogger Template created by Photographic Elements