Pages

Slider

Päivärutiini

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Rutiinit on perseestä. Kun mun kaltaisella neuroottisella kontrollifriikkisuorittajaperfektionistilla on rutiini, niin siinä on pysyminen minuutilleen.
Lapsen tarpeiden mukaan pystyn yllättävän kivuttomaan joustoon, mutta jos mistä tahansa muusta syystä ilmenee poikkeamaa, alkaa tuolla jossain kurkun ja sydämen välimaastossa tuntua kiristystä. Vaikka kuinka yritän ottaa rennosti, en pysty. Ainakaan tarpeeksi. Ihan hiton ärsyttävää sekä itselle että muille. Kertakaikkiaan. Jos löytyisi edes joku kultainen keskitie.
Ensin opettelen noudattamaan rutiineja muuallakin kuin kotona. Kaupungilla ja kylässä joutuu pakostakin vähän joustamaan, jospa siinä ohessa oppis relaamaan sit kotiolosuhteissakin. Nyt jo menee ahdistuksen väreet selkäpiissä kun mietin niitä tilanteita kun rutiinia joutuu muuttamaan syystä tai toisesta.

Näin siinä käy kun ei pysy aikataulussa, lapsi nukkuu olkkarin matolla jo ennen iltapuuroa, perskules!



2 kommenttia

  1. Voihan :D <3

    Mut rutiiniasian tunnistan. Jälkikäteen on vähän harmittanutkin, miten semianaalisesti hoidin äitiysloman hommia. Mies ottaa paljon rennommin ja pitää kiinni suunnilleen vain lapsen ruoka-ajoista. Kaikki muu on liikkuvaa osaa. Oisin ehkä itekin voinut vähän relata.

    (Enkä tarkoita, että sä olisit semianaalinen. Mutta mä kyllä olin.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän semianaalinen kuvaa ihan kivasti tätä munkin pakkomielteisyyttä..
      Mä olin niin rela ekat viis kuukautta, jostain pitäis vähän kaivaa esiin sellaista tervettä huolettomuutta. Vai etten sanois jopa huolimattomuutta!

      Poista

Blogger Template created by Photographic Elements