Nom Nom Nom

Ihanaa lauantaita. Ei mulla muuta.

Vauvanpeitto nro 3

Suku senkun kasvaa ja peittoja syntyy lisää. Samanmoisia on jo valmistunut kaksi aikaisemmin sekä täällä esittelemätön Wilsonin peitto, prototyyppi. Aiemmat peitot löytyvät tästä ja tästä.

Ehdin jo päättää, etten tee näitä enää vaan vaihdan mallia, mutta hairahduin kuitenkin eilen ostamaan langat seuraavaan.

Lankaa en ole vaihtanut, tämäkin peitto on syntynyt Dropsin Parisista tällä kertaa neljällä eri värillä, kuudella kerällä + yhdellä virkattuun reunukseen.

Sisarusta pukkaa

Sisarusta pukkaa, Wilsonille siis, kesäkuussa.

Toinen raskaus (tai no kolmas, mutta ekaa ei lasketa kun se kesti vain 10 vkoa) on jotenkin paljon kivempi kuin ensimmäinen. Ei sillä, että olisi oireiden puolesta helpompaa, eri raskaus eri ongelmat. Mutta muuten on mukavampaa, sitä kun ei ole niin täpinöissään koko ajan ja joka asiasta. Raskausviikoista ei hajuakaan, veikkaan 18+5 koska jossain vaiheessa viime viikkoa oli 18+2. :) Ei kiinnosta netistä ja neuvolan opuksista lukea sikiön kehitysvaiheita viikko viikolta, kyllä se siellä kasvaa. Ja potkii ihan perkuleesti. Voi niinku olla vaan.

Oksennuspakkaus

Koska inhorealismi on kivaa ja kiviäkin toki kiinnostaa, niin kerrottakoon, että lapseni on oksentanut eilen ensimmäistä kertaa 13-kuukautisessa elämässään! (Puklas se joskus vauvana, mutta sitä ei lasketa.) Tämä vähemmä iloinen sattumus tapahtui automatkalla Helsingistä Turkuun, noin 300 metriä ennen Turun moottoritien alkua.

Taidokkaasti oli lapsi tähdännyt hupparinsa sisään ja tästä päästäänkin varsinaiseen asiaan. Mua aina naurattaa ne äidit, jotka varautuvat joka reissulla kaikkeen mahdolliseen. Mentiin lähikauppaan tai ulkomaille, niin mukana on valtava hoitolaukku ja lisänyssykät täynnä tavaroita, joita en osaa luetella, koska minulla ei ole aavistustakaan mitä ne voisivat olla. Meillä on mukana vaippa ja mahdollisesti juomapullo jos ollaan muistettu ottaa se mukaan. Oksennusta pursuvan hupparinrintamuksen äärellä toivoin olevani yksi noista hysteerisistä äideistä, joiden hoitolaukusta ihan varmasti löytyy oksennuspakkaus, pieni pussukka, jossa on kosteuspyyhkeitä, käsidesiä ja vaihtobody ja varmaan jotain muuta tarpeellista, jota en nyt vajavaisuudessani osaa kuvitella.

Jos joku osaa kertoa mitä kaikkea olisi oikeasti hyvä olla mukana tai mitä niistä treenikassinkokoisista säkeistä löytyy, niin erittäin suurella mielenkiinnolla imisin tämän tiedon itseeni.

Enimmät yrjöt kaavittiin nenäliinaan, matkaa jatkettiin parasta toivoen ja Turussa rynnättiin suoraan autosta lastenvaateliikkeeseen.

Silmät on siniset tähdet

Perheessäni ei ole sinisiä silmiä. Väittäisin näin äkkiseltään, että myöskään yhdelläkään serkullani (isän puolelta) ei näitä mielenkiinnottomuuden maksimaalistumia ole. Ei edes yhtään hävetä myöntää, että oli (kovastikin) pettynyt, kun näytti, että Wilsonille tulee siniset silmät. En voinut ymmärtää miten geenistöni ei ole jyrännyt moista.

Mutta kas, tässä päivänä muutamana katsoin lastani syvälle silmiin eikä ne enää olekaan siniset, wuhuu! Jännää miten nopeasti se väri lopulta muuttuikin.

2013

Uusi vuosi on alkanut. En aio luvata mitään.

Mä en oikein ymmärrä mikä näissä vuosien vaihtumisissa on se juhlan aihe. Aina on tokkiinsakin kiva paukutella raketteja ja juoda kuohuvaa, mutta mitä ovat nämä uudet alut ja menneiden muistelot? Mun elämä jatkuu tänään varmaan ihan samanlaisena kuin eilen. En tunne sydänalassani kutkuttavaa uutuuden viehätystä taikka jännitystä tulevista suurista ja hienoista asioista mitä tämän vuosi mahdollisesti tuo tullessaan. Jokainen päivä voi olla hieno ja mahdollisuuksia täynnä, ei siihen vuoden vaihtumista tarvita.

En myöskään ymmärrä näitä, jotka päättävät vuoden alusta tehdä jonkun muutoksen elämässään kuten lopettavat tupakanpolton, alkavat laihduttaa, aloittavat uuden harrastuksen. Mikä ihme niissä kaikissa muissa 364:ssä päivässä on vikana muutoksen tekemiseen? Senkun päättää, että nyt teen näin ja tekee sitten kans.

Vuoden vaihtumisessa on myös yksi selkeän ikävä puoli, tästä alkaa vuoden kolme masentavinta kuukautta. Liina sen niin osuvasti pisti, ei ole mitään mitä odottaa, on kylmää ja kelmeää ja kevätkin tuntuu kaukaiselta kesästä nyt puhumattakaan. En nyt keksi mitä sitä esimerkiksi kesällä niin kovin odottaisi, ei ainakaan sitä vääjäämättä lähestyvää syksyä, mutta kesällä on huomattavasti helpompi nauttia hetkestä kuin helmikuussa. Eikös tulppaanit valtaa kaupat ensi viikolla, ehkä ne piristävät.

Nillinnillin.

Kuvan tyyppi onneksi piristää. Sille on ihan sama sataako vettä vai paistaako aurinko. Se on aina yhtä iloinen, takkutukkainen ja harvahampainen Wilson. <3

Maailman parasta

Pieni ihminen pyytää yöllä viereen nukkumaan. Käpertyy kainaloon, ottaa kaulasta kiinni, kuiskaa "äiti" ja nukahtaa. Halaa edelleen tiukasti.

Wilson 1 v.

Vuosi sitten aamulla klo 9.14 syntyi Wilson. Tänään se kävelee ja sanoo joitakin sanoja, osaa soittaa useita soittimia ja teeskennellä kakkahätää, jotta pääsisi pois ruokapöydästä.
Ollaan muisteltu pitkin päivää mitä tehtiin vuosi sitten. Aika vähäisiä oli ne tekemiset. Maattiin Naistenklinikalla ankeessa perhehuoneessa ja odotettiin seuraavaa ruoka-aikaa, tuskailtiin kun sillä ei ole langatonta nettiä. Yritettiin lähteä kotiin, ei päästetty. Ulkona riehui räntämyrsky. Wilsonin isä kävi illalla keikalla, sillä välin kävin lastaamassa tarjottimellisen iltapalaa. Lastasin sitä niin paljon, etten edes kehdannut pyytää apua sen kuljettamiseen huoneeseen vaan asettelin tarjottimen Wilsonin sängylle. Nyt vähän naurattaa, että edes otin koko Wilsonin mukaan, olisihan se vähintään lähtenyt karkuun jos olisi jäänyt yksin huoneeseen nukkumaan kolmeksi minuutiksi..
Tänään meillä oli bileet, puhallettiin ensimmäinen kakkukynttilä, avattiin paketteja. Valtavasti henoja lahjoja, kiitos kaikille niistä! Otin tosi paljon kuvia, mutten jaksa siirtää niitä koneelle, enkä tiedä enää mihin siivosin koneen pois tieltä. Kuvitelkaa siis tähän Wilson ja sen isä puhaltamassa kakkukynttilää.

Villahaalari

Kyllä toppapuvun alla pitää olla kunnon villaa sanon minä! Lastenrättikauppojen myyjät on niiiin erimieltä, pitää olla fleece ja kengissä tekniset sukat. Kyllä villa vaan on teknisten ykkönen sanon minä edelleen.

Neuloin Wilsonille talveksi villahaalarin itse. Ohje on Garn Studion. Alkuperäinen malli on tonttupukuun, mutta väriä vaihtamalla saa vähemmän jouluisen. Lisäksi vaihdoin resorien helmineuleen joustinneuleeksi ja neuloin ohjetta pidemmät lahkeet. Haalarimalli on jo vauva-Wilsonilla hyväksi havaittu, joten tällä mennään varmaan pari talvea kun ohjetta löytyy aina 104 senttiin saakka.

Wilson kävelee. Konttaamisen turvaudutaan vain äärimmäisessä kiireessä. Kyllä se juokseekin, mutta ei toistaiseksi pääse juoksemalla yhtään kävelyä nopeammin, jalat vaan heiluu vikkelämmässä tahdissa.

Villamyssy

Superhelppo kypärämyssy neuloontuu yhdessä illassa ja aikaa jää muuhunkin. 

Minä käytin kaksikertaista Dropsin Alpacaa, mutta tämä ohje luonnistuu langasta kuin langasta.

Tarvitset mittanauhan, pehmeää villalankaa, pitkät puikot, sukkapuikot ja parsinneulan.

Käytän esimerkinä omaa tekelettäni, suluissa lukemat.

Mittaa lapsen pään yli korvien edestä leukaperästä leukaperään, mielellään hiukan leukojen alle (35 cm). Katso lankakerän vyötteestä neuletiheys (17) ja laske tarvittavat silmukat lapsen pään mukaan (60). Ota lankaan sopivat puikot (5mm).

Luo silmukat pitkille puikoille ja neulo 2 cm joutinneuletta tasona, 2o, 2n. Jatka sileää neuletta. Älä neulo kerrosten ensimmäisiä vaan nosta puikolle. Mittaa taas lapsen pää otsalta päälaen yli. Neulo sileää tämä senttimäärä (14cm).

Aloita kavennukset. Loput piposta tehdään kuin sukkien kantapää. Laske kuinka monta silmukkaa tekee 8-10 cm (12). Vähennä tämä silmukkamäärä kokonaissilmukkamäärästä (48) ja jaa kahtia (24). Reunoille jää siis 24 silmukkaa ja keskelle 12. Neulomme tästä eteen päin vain näillä keskimmäisillä jotka yhdistetään reunoihin kaventaen eli neulomalla kaksi silmukkaa yhteen.

Neulo reunan silmukat (24) ja keskiosasta yhtä vaille kaikki (11). Neulo kaksi seuraavaa silmukkaa yhteen. Käännä työ. Nosta ensimmäinen silmukka puikolle neulomatta. Neulo taas yhtä vailla kaikki silmukat (11) ja kaksi seuraavaa yhteen. Käännä työ. Nyt erotat työstä keskiosan ja reunat. Keskiosan, takaraivon, viimeiset silmukat neulotaan aina yhteen reunan, ohimoiden, ensimmäisten kanssa. Jatka kunnes ohimoilla ei ole enää silmukoita jäljellä.

Nosta myssyn helmasta silmukat sukkapuikoille. Luo leuan alla sama määrä silmukoita kuin keskiosassa, takaraivolla on (12). Neulo joutinneuletta suljettuna muutama sentti. Päättele mahdollisimman löyhästi.

En ole mikään neuleohjeen kirjoittaja, ei niin mitään kokemusta, mutta eiköhän tuosta nyt jonkun tolkun ota vaikkei mikään neulojaguru olisikaan.

Ja kuten kuvista näkee, niin pingotus ja höyrytys ei jotenkin ole mun juttu..