Pages

Slider

Iltahulinoista päivähulinoihin

keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Wilsonia oli vielä pari viikkoa sitten todella vaikeaa saada iltaisin nukkumaan, siinähän vierähti helposti kolmekin tuntia ennen kuin yliväsynyt vauva vihdoin simahti. Sit alettiin rytmittää päivää ja erityisesti iltarutiineihin alettiin kiinnittää huomiota ja toistaa orjallisesti samaa kaavaa joka ilta. Iltapelleilylle pistettiin stoppi, puuron jälkeen petiin, iltasatu, pää tyynyyn ja silmät kiinni ja makkarista ja sängystä ei poistuta vaikka taivas putoaisi. Ekana iltana meni puoli tuntia, seuraavan 20 minuuttia ja nyt noin kymmenessä minuutissa minityyppi nukahtaa omaan sänkyynsä ja itte ei tartte kuin se satu lukea ja lopun aikaa pelata iPadilla. Enempää en kaipaa enkä vaadi, ehkä kokeillaan huoneeseen yksin jäämistä ehkä ei, sen oppii myöhemminkin.
Mutta tätä en osannut aavistaa, nyt me ei saada sitä enää nukahtamaan päiväunille! Aamupäivällä ehkä joo, mutta iltapäivällä, kun täydellisessä maailmassa pitäisi nukkua ainakin yli tunti, niin se ei nuku ollenkaan. Paitsi tietenkin just kun saat illallisen pöytään ne se kuorsaa olkkarin lattialla otsa tamburiinilla.
Eikä nyt edes mennä siihen kuinka monta kertaa Wilson herää yön aikana. Tai kuinka monta tuntia mä yössä nukun. 
Jollain joku vinkki pliis?


6 kommenttia

  1. Yökukkumisiin on kai monilla (ml. meillä) auttanut unikoulu, jossa lapsi saa karjua tietyn aikaa yksin, ennen kuin mennään tarkastamaan tilanne. Hommaa helpottaa, jos - sikäli kun tuttia käytetään - se laitetaan narulla kiinni yöpaitaan. Muksu oppii aika pian rauhoittumaan itse.

    Tämä vinkki on annettu siinä ymmärryksessä, että vauvat ovat yksilöitä ja jos jollakulla on helppoa, se voi johtua vauvasta eikä ylivertaisista konsteista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on unikoulu ohjelmassa viikon päästä, että päästäisiin yösyömingeistä (eli rintahengailusta).
      Miksen mä ole tajunnut laitaa yökkäriin tuttinarua? Urpo minä. Olen niiiin monta kertaa noussut yöllä tutti etsimään.

      Poista
  2. Meillä on Siisselin iltapäiväunien kanssa samanmoinen ongelma. Mehän tehtiin ilkeän äidin aloitteesta, Siisselin ollessa kuukauden vanha, kylmänviileä ratkaisu ja siirrettiin se nukkumaan omaan sänkyyn, omaan huoneeseen. Syy tähän oli, ettei Siisselin pinnasänky vauvasängyn jäätyä pieneksi kertakaikkiaan mahtunut meidän makuuhuoneeseen. Sinne se mamman pikku murmeli jäi tyytyväisenä nukkumaan ja nukkuikin kerralla reilut 10 tuntia aamuun saakka. Ja näin meillä toimitaan edelleenkin. Mä olen niin onnellinen, että Siisseli on perinyt unenlahjansa siskonsa tapaan multa, eikä Makkaraiselta :) Aamupäivällä päikkäreiden aika alkaa olla jo parin tunnin päästä heräämisestä. Hyvällä tuurilla se ottaa parinkin tunnin unet, huonolla puolen tunnin. No seuraavia unia sitten saakin vain toivoa. Eli iltapäivällä ei paljon päikkäreitä oteta ellei sitten tosiaan sopivasti vähän ennen iltapesuille menoa satu naama rutussa jonnekin hyllyn alle nukahtamaan. Auton kyydissä onkin sitten ihan eri juttu. Me voitais ajaa vaikka Nepaliin ja Siisseli nukkuis taatusti koko matkan.

    Kai mun täytyy vaan tottua tuohon iltapäiväunettomuuteen, koska nuo yöunet on suorastaan esimerkilliset, vai?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wilson oli viisiviikkoinen kun loppui noi päiväunien nukkumiset. Nyt on onneksi selkeesti havaittavaa rytmiä ja noin kahdet päikkärit kun aiemmin päivä koostui useista kymmenen minuutin unosista.
      Yöt on aiemmin menneet erittäin hyvin, nyt läheisyyttä vaaditaan joka käänteessä, konttaillaan, istuskellaan ja kiljutaan. Huoh.

      Poista
  3. uniongelmia on pohdittu paljon täällä . ehkäpä löytyisi vinkkejä wilsoninkin nukuttamiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos linkistä, kävin jo tutkimassa mahdollisia metodeja.

      Poista

Blogger Template created by Photographic Elements