Joulu mielessä

Näinpä hyvinkin. Vaikka kuinka yritän olla ajatelematta joulujuttuja ennen lokakuuta, niin ei onnistu. Se on tämä syksyinen tunnelma ulkona. En ole koskaan toteuttanut joulukalenteria Prinsessakeittiön puolella, mutta nyt ajattelin sellaisen kyhätä molempiin blogeihin, joten pitäähän suunnittelu ja toteutus aloittaa toki ajoissa!

Ai minäkö jouluihminen? Ja pakanana vielä sieltä pahimmasta päästä kun mun joulussa ei Jessen synttärit paljoo paina vaan kaikki se ihana tilpehööri ja tunnelma! :)

Käväisin viime viikolla piiitkästä aikaa luottokirppiksellä Laajasalossa. Reissun päätarkoitus oli löytää Wilsonille kurahousut, mutta siellä oli vielä kesäalen loppurysäys käynnissä ja lastenosasto ammotti tyhjyyttään. Miepä siis kolusin tarkkaan kodintekstiilihyllyt ja astiaosaston. Löysin karhu-tölkin, jossa on täysin ehjä kansi. Yleensä näitä ei meinaa millään löytää kansilla ja jos löytää, niin kannet ovat vuosien saatossa hillot ja etikat mädättäneet. Mä säilön näihin lankoja, en hilloja. Hintaa tölkillä oli 15 euroa, lähteeni mukaan normihinta. Astiahyllystä nappasin amerikkalainen Fire King Oven Wearin kulhon 1950-luvulta hintaan 1,50 €.

Päivän parhaat löydöt tein kuitenkin Pelastusarmeijan naapurista itsepalvelukirppikseltä. Punainen emalikattila (n. 3 l) kustansi 9 euroa, ei hullumpaa käyttämättömästä täysin ehjästä kattilasta. Vanha sydäntarjotin irtosi eurolla. Kyllä näistä kelpaa jouluna riisipuuroa ja joulutorttuja tarjoilla!

Kuvia viikon varrelta

Aika vähän on tullut räpsittyä Instagramilla, outoo. Tälläkin viikolla on syöty, leivottu ja ulkoiltu.

Suuri talvivaatehuijaus

Miepä pakkasin Wilsonin kärryyn ja käärin itseni paksuun takkiin ja kaulahuiviin ja suuntasin kaupungille haistelemaan näitä talvi- ja välikausivaatetuulia. Sukkia en itselleni pukenut vaikka mieli teki kun lämpömittari näytti auringossa 15,1 astetta.

Keväällä oli joka putiikin myyjä sitä mieltä, että talvikamppeet pitää ostaa sitten heti elokuussa, kun muuten ne loppuvat. Kieltämättä tyhjältä näytti, missään ei oikein talvivaatteita ollut. Ja selvishän se, että ne eivät ole vielä edes tullet kauppoihin. Perkuleissön mä sanon. Kengissä sama tilanne. Olisin halunnut hyödyntää Stockmannin kanta-asiakasalennuksen kenkäostoksilla, mutta ei siellä mitään ollut. Ensi viikolla tulee. Ehkä. Suurta kusetusta siis.

Löydettyäni ihan omasta kaapista syksyyn sopivan takin, aloin elätellä varovaisia toiveita ruskeiden housujen löytymisestä. Voitte siis kuvitella riemuni kun Stockalla silmääni osui heti ruskea takki ja lähemmällä tarkastelulla takin sisältä paljastui housut samaan kohtuulliseen hintaan. Vedenpitävyyttä koskeviin tiedusteluihin vastattiin, että liimaukset eivät ole yhtä hyvät kuin sadevaatteissa, mutta yhtään ei ole palautettu, että olisi läpi kastunut. Jahaa. Myöhempi opiskelu paljastaa asun olevan tuulta ja vettä hylkivä. Eli ei siis vedenpitävä. Aivan sama, soma on.

Pistetään vielä menemään kiitokset Kampin Polarn O. Pyretin myyjälle. Sain todella ystävällisen ja asiallisen luennon syksy- ja talvipukeutumisesta ilman mitään tuputusta. Minähän en kertakaikkiaan harrasta mitään talviurheilua enkä liiemmin ulkoiluakaan. Seuraavaksi voinkin alkaa ahdistua omasta talvipukeutumisestani. Huoh.

Chili

Sattui äsken ruokavirhe. Teen Wilsonille useimmiten mahdollisimman samaa sapusketta kuin meille aikuisillekin, Wilsonin annos vain otetaan sivuun ennen suolan lisäämistä. Muut mausteet toimii sillekin. Paitsi chiliä en ole ennen tätä päivää tarjonnut, laitoin kaikkeen chiliä enkä mihinkään suolaa. Hyvin uppos kaikille "väärillä" mausteillakin, voisi hyvinkin vähentää reilusti omaakin suolan käyttöä. Eikä se nyt niiin tulista ollut, vaikka suuhun jäikin miellyttävä jälkilämpö.

Alkuviikosta saimme lahjaksi kaksi chilipuskaa. Lajikkeet ovat Nepali Orange ja Bolivian Rainbow. En ymmärrä chileistä mitään. Paree syöksyä Googlen syövereihin. En edes tiedä onko ne monivuotisia vai otetaanko siemeniä talteen ensi kevättä varten? Mulla ei yleensä rehut pääse kupsahtaan edes vahingossa, mutta nyt on hirveät paineet. :)

Bolivian Rainbow (oikealla) on musta tosi kaunis, varsinkin nyt kun hedelmät eivät ole vielä kaikki kypsiä vaan niitä on kaikissa väreissä. Mun silmää miellyttää myös tuo betonipinta seinässä.

8 kk

Wilson täytti tänään kahdensan kuukautta. Se on oppinut ainakin avaamaan kansia ja pinoamaan tavaroita ja laittamaan niitä sisäkkäin. Ja syy-seuraussuhteita, paukuttamalla ja paiskomalla voi tuottaa ääntä. Pinsettiote alkaa olla vasemmassa kädessä erinomaisesti hallussa, mustikat, rusinat ja bonusyllärit lattialta katoavat parempiin suihin vikkelästi.

Tanssiminen on parhautta, pienen sukulaistyttölöisen ristiäisissä virrenveisuukin aiheutti välitöntä lantioliikettä. Pieni pätkä lauluakin sujuu jo.

Ollaan aloitettu pottatreenit ja kyllä vaan, mystisesti juuri potta on tuonut lopullisen avun yöheräilyihin. Jos pinniksessä alkaa parku, niin eikun Wilson potalle pissalle ja kohta vallitsee taas makkarissa uni ja rauha.

Wilson on autotyttö, pysähdytään usein tien viereen ihastelemaan ohi ajavia autoja, pakettiautot ovat parhautta.

Wilson on myös keinutyttö. En muista koska olisin viimeksi keinunut, joten kokeilin tuossa meidän pihasta. Jaan lapseni riemun!

Yksin kotona

Aika luksusta, kokonainen päivä yksin kotona. Tein tietenkin kaikkea epäkiinnostavaa kuten siivosin koko kämpän. Kyllä se oli jo sen tarpeessakin, lapsiparka joutuu konttaamaan ties missä murusissa. Mut ei eipä konttaa enää kun pesinkin lattiat. Aamulla sen suusta löytyi joulukoriste, en käsitä.

Lounaaksi söin hillomunkkeja ja join tosi monta kuppia kahvia. Siivouksen lisäksi ehdin istua tietokoneen äärellä luvattoman kauan ja neuloa.

Nyt olen melkein yksin kotona kun Wilson nukkuu ja isänsä lähti Pitkä kuuma kesäklubille. Teetä ja neuloomus.

Ja arvatkaapa, kaivoin esiin sen rumaksi muistelemani ReimaTecin ja se ei ollutkaan ruma! Käyttämättömänä kirppikseltä 15 euroa, ei hullumpaa. Mutta ihan parhautta oli, että kaapista löytyi toinenkin ReimaTecin talvihaalari ja Polarn O. Pyretin välikausitakki. Olin saanut ne, joten nolokseni en muistanut niitä enää.

Tämä toinenkin haalari on ihan hyvässä kunnossa vielä ja takki kuin uusi. (Kiitos ihana Eppu!) Pitää vain hankkia takkiin sopivat henkselihousut. Suuntaan kirppikselle etsimään Rukkan sadeasua, eiköhän sellainenkin vielä löydy oikeassa koossa ennen kuin syysmyrskyt alkaa. Kengät ostankin nyt hyvillä mielin uudet kun säästin kaapin kätköissä vaikka kuinka paljon.

Eikä tässä vielä kaikki, keväällä neulomani villahaalari, johon en koskaan saanut aikaiseksi ommella nappeja, on ihan sopiva sekin! Hiha ehkä vähän lyhyt, mutta äkkiäkös siitä resorin purkaa ja neuloo uuden tilalle. Napitkin on valmiina tuossa pöydällä, olleet koko kesän, tuikkukuppiin huolella säilöttyinä.

Talvitamineista

Nyt olis vissiin varustelun aika. Nimittäin talvivarustelun. Mutta en edelleenkään ymmärrä kaikenmaailman välikausia ja windfleecejä ja ties mitä. Jos mulla olis rahaa, niin marssisin Polarn O. Pyretin liikkeeseen, törkkäisin Wilsonin jonkun myyjän syliin ja pyytäisin pukemaan sen syksyn ja talven varalle. Enkä siksi, että Po.pin vaatteet olisivat musta erityisen kivoja, mutta ihan vain siksi, että se olisi kaikista helpointa.

Kaapista löytyy jo kirppikseltä ostettu ReimaTec, mikä lie siinäkin ero pelkkään Reimaan. Pitäisi kaivaa se esiin ja sovittaa Wilsonille päälle. Äitiyspakkauksen haalari saattaa olla vielä tallella, mutta eikös se ole sellainen vaunussa pötköttelyyn tarkoitettu asia?

Hankkimani ReimaTec oli halpa, muttei järin kaunis. Jos haluaa kauniin, niin pitäisi pulittaa hyvinkin sata euroa. Siis sata v....n euroa vermeestä, joka syksyllä roikkuu lapsen päällä ja keväällä kinnaa. Vai? Meneekö sama haalari muka sopivana koko talvikauden? Meneehän, jooko?

Entäs kuravaate? Kuulemani mukaan perinteinen kumirukka on kauheen ikävä. En käsitä miksi. Vai käykö nykyiset talvihaalarit kura-asustakin, nehän on vissiin vedenpitäviä?

Ja missä on baby slim? En halua pukea paljon liikkuvaa laihaa vauvaa baby baggieen. Tai ehkä mä oon vaan ihan pihalla tässäkin kohtaa ja siinä bägissä onkin kauhian kiva istua ja liikkua eikä laihakaan vauva huku sellaiseen ollenkaan.

Haalarin alla pitää varmaankin olla erilaista villakerrastoa, sellaiset osaan onneksi neuloa söpöt itse. Villasukkia ja villalapasia tekee varman isoäiti niin paljon kuin vaan ikinä tarvitaan ja villaisia myssyjä neulon muutaman. Mut onkohan nekään hyvät? Vai pitäiskö olla joku weather proof baby commando, että pärjätään koko talvi?

Talvihan ei ole vielä lähelläkään (syksy on, eli ilmeisesti se välikausi), mutta kuulemma kaikki haalarit ja muut loppuu jo elokuussa.

En kestä. Ahdistaa. Haluan muuttaa Sisiliaan.

Olispa aina kesä. Ja vähän pienemmät silmäpussit.

Viikkoa kuvina

Kuluneella viikolla on syöty tosi paljon mustikoita sellaisenaan ja leivottu mustikkaherkkuja. Juhlittu suvun uusimman jäsenen nimeämistä. Vietetty nimipäivää rommin merkeissä. Juotu niin outoa roseeta, että panee sitä suositelleen Alkon myyjän ammattitaidon erittäin huonoon valoon. Kokattu taas superherkkuja kotona ja syöty pitkästä aikaa sushia. Retkeilty Korkeasaaressa, Ihana-kavilassa ja tietenkin lähipuistossa.

Operaatio karvamato

Korkeasaari oli yksi mun lempipaikkoja lapsena. Kulosaaren kasvattina saarelle oli erinomaisen lyhyt matka ja helppo mennä. Luuhattiinhan me Mustikkamaan uimarannalla kaikki kesät, Korkeasaaren silta on siinä aivan vieressä. Lapsena mua säälitti karhut ankeassa linnassaan, mutta joko mä olen muuttunut ankeeksi ja paatuneeksi tai sitten linnalle on tehty jotain, sillä karhuilla oli oikein mainiot aitaukset. Jos tosiaan jätetään huomioimatta, että kyseessä on tosiaan aitaus ja pirun vähän siis tilaa.

Vietiin Wilson katsomaan eläimiä, jospa se vaikka alkais oppia, että kaikki sorsasta hevoseen ei ole kissa. Emme harrastaneen minkäänlaista nukkuvan eläimen bongausta. Arvelimme, ettei Wilsonia juuri kiinnosta etsiskellä leijonaa ja havaita siitä viiden minuutin tutkivan tuijotuksen jälkeen korvaa pesäkopin katolla. Ihmeen hyvin 8-kuisen innostus ja mielenkiinto riitti kunhan pysyttiin hereillä olevien ja liikkuvien eläimien vaikutuspiirissä. Vauva oli suorastaan liikuttavan iloinen eläimiä nähdessään. Tiikeri ja magnusti kirvoittivat leveimmät hymyt.

Paluumatkalla pelastettiin iso perhosentoukka keskeltä kävelytietä. Toivottavasti kukaan ei ollut vielä ehtinyt jyrätä sen yli ja siitä kasvaa vielä komea lajinsa edustaja!

Bussissa ei saa nauttia eväitä

Tapahtui eilen bussissa. Matkustajina pari mummoa, kolme lastillista vauvoja, joista kahdella äitien lisäksi vanhemmat sisarukset matkassa ja kolme nuorta, mutta jo menetettyä tapausta. Lastenvaunut tukkivat keskioven, menetetyt tapaukset valtaavat takapenkin ja ilmeistä päätellen kumpikin edellä mainuttu ryhmä ottaa mummoja päähän ja rankasti.

Bussi on hätäseen nytkähtänyt liikkeelle kun kuski jo karjuu kuuluttimeensa takapenkin menetetyille, että bussissa ei saa juoda. Ihmeen kuuliaisesti Karhu-tölkit katoavat näkyvistä. Ja kuskihan on oikeassa, bussissa ei saa syödä eikä juoda. Koska nousuhumalaisen muisti ja kärsivällisyys ovat lyhyitä, ilmestyvät oluset penkkien takaa uudestaan esiin heti ensimmäisen pysäkin jälkeen. Kuskilla menee hermo ja se pysäyttää bussin, räväyttää ovet auki ja alkaa karjuen ja voimasanoja säästämättä häätää menetettyjä bussista.

Mun olis tehnyt mieli sanoa kuskille, että suuta suppuun ja jalkaa kaasulle. Takapenkin menetetyistä ei nimittäin ollut minkään muunlaista haittaa kuin oluen siemiminen, olkoonkin sitten kielletty. Menetetyt kuitenkin poistuvat bussista vähin äänin. Kaksi muuta äitiä alkaa sepostaa isommille lapsilleen, kuinka hirvittävän huonosti nuo takapenkkiläiset käyttäytyivätkään, että kuski joutui heittämään ne ulos. Nytpä yksi mummoistakin äityy äänekästä kirosanaa viljellen ärhentelemään nykynuorison kamaluutta.

Kaikki on selkeesti yhdenmielisiä siitä, että takapenkillä on käyttäydyttä karmaisevalla tavalla. Paitsi minä. Miksi musta huonosti ovat käyttäytyneet kuski joka karjui ja kiroili agressiiviseen sävyyn ja mummo, joka myös äityi ärräpäitä viljelemään? (Voisin tähän lisätä, että lasten läsnäollessa, mutta se ei mielestäni ole oleellista. Eikä mua niin haittaa, vaikka Wilson muutamat vitut kuuliskin.)