Kiitollisuuspäiväkirja

Hesarissa oli eilen juttu positiivisuuden vaikutuksesta elinikään. Ohessa ohjeistettiin myönteiseen harjoitteluun. En pitä itseäni pessimistinä, mutta mä en todellakaan ole mikään positiivisuuden perikuva. Mua nimittäin vituttaa aika usein ja paljon. Viime aikoina on vituttanut ihan erityisen paljon. Ehkä jos saisi nukuttua kunnolla muutaman yön, niin vituttaisi vähemmän, mutta kun en osaa.

Jospa kokeilisi asennemuutosta. Helsingin Sanomat esittelee seitsemän konkreettista keinoa onnelliseen elämään, yksi on kiitollisuuspäiväkirja. Erityisen onnelliset ihmiset ilmaisevat herkästi kiitollisuutta, joten tarkoitus on listat päivittäin kolme asiaa, joista on kiitollinen. Mä en ihan ymmärrä tätä kiitollisuutta, onko se niinku sama asia kuin erityisesti ilahduttavat asiat? Musta kiitollisuus vaatii jotain selitystä, ei voi vain sanoa, että olen kiitollinen auringonpaisteesta. Se vaatii jotain lisäselvitystä, kuten ei tarvinnutkaan pestä ikkunoita, oli lämmin, sai käyttää uusia aurinkolaseja.

HAA, mähän tajusin tän just! Ei kun yrittämään listausta, vähintään kolme on tavoite.

1. Wilson oli iloinen ja pirteä koko joogan ja viihtyi selkeesti. Sain itse rentouduttua ja keskityttyä.
2. Neulontakerho on erityisen iloinen asia. Vaikken yleensä Wilsonin kanssa mitään saa neulottuakaan, on mahtavaa nähdä ystäviä. Varsinkin kun me jaksetaan kokoontua viikottain, se on hienoa ja aika harvinaistakin näinä kiireen aikoina.
3. Aventin mikroaaltouunikäyttöinen tuttipullonsteriloija. Eri kätevää, aikaa ja hermoja säästävää
4. Sainhan mä neljännenkin, tosin se ei liity just tähän päivään, mutta tuli mieleen kohdasta kolme. Steriloija on hankittu Amazonista, jonne on tallennettu Wilsonin isän luottokorttitiedot ja mulla on sinne salasana.
5.